Kina Slott eli turismia 1700-luvulla

Kävin vastikään Drottningholmin kuninkaallisen palatsin alueella sijaitsevassa kiinalaisessa paviljongissa. Erityisen mielenkiintoisen visiitistä teki se, että mukana oli kiinalainen.

Alkuperäinen, kevyt puupaviljonki pystytettiin 1753 kuningatar Lovisa Ulrikan syntymäpäivälahjaksi, ja avaimet hän sai kiinalaiseksi prinssiksi pukeutuneelta pojaltaan (josta tuli sittemmin Kustaa III). Nykyinen rakennus pystytettiin 1763-1769 kuninkaalliseksi huvimajaksi, jonne mentiin päiväretkelle Drottningholmin linnasta.

Kauko-itä tuli muotiin 1600-luvun jälkipuolella. Kuvaavaa on, että ranskalaiset keksivät silloin sanan chinoiserie kuvaamaan kiinahenkistä taidetta. Esimerkiksi Fredrik Suuri ja Katariina Suuri rakennuttivat kiinahenkiset paviljonkinsa. Köyhempien oli tyytyminen posliiniin, kankaisiin ja huonekaluihin.

Kyseessä oli varhainen versio siitä kulttuurisesta globalisaatiosta, joka on niin tyypillistä nykyajalle. Nykyään syödään etnisissä ravintoloissa, käydään bollywood-tanssitunneilla ja hifistellään kahvilla. On täysin normaalia, että kaupasta löytyy tex-mex-tuotteita ja oliiviöljyä. Mutta kuten varhaisessa versiossa, globalisoitu kulttuuri ei saa täysin puhtaita papereita aitouden tai välttämättä toimivuuden suhteen. Etnistä ruokaa on usein muunneltu melko paljon vastaamaan kuluttujan makua – oma suosikkini on laktoositon feta – ja epäilen, että bollywood-harrastajat naurettaisiin Intiassa pihalle.

Myöskään Kina Slottissa ei oltu turhan tarkkoja, itämaista mikä itämaista. Japani ja jopa Intia kelpasi. Tärkeintä oli mukavan eksoottinen fiilis. Tämä taitaa edelleen pitää paikkansa, ainakin jos uskoo Magnus Londenin teoriaa Seuramatkamaista (jotka ovat geneerisiä lomakohteita, joita sijaitsee Kanariansaarilta Thaimaaseen). Kuvaava sitaatti Keskisuomalaisen arvostelusta:

”Berberi-ilta poikii kirjan herkullisimpiin kuuluvan kuvauksen, kun suomalaisturistit vierailevat "tavallisessa berberikodissa". Se että tässä tavallisessa kodissa sattuu olemaan istumapaikat parille sadalle hengelle, siellä satutaan osaamaan hieman suomea ja niin edelleen, ei turisteja kiusaa.”

Ja se kiinalainen? Kun tulimme perille, hän hämmästeli Kina Slottin vaaleanpunaisehkoa väriä. Sitä ei kuulemma käytetä Kiinassa noin isoihin pintoihin, vain pieniin pintoihin (toisin kuin kirkkaanpunaista). Erityisen huvittavia hänestä olivat kalligrafiset taulut, joihin joku, ilmeisesti länsimaalainen oli kopioinut sekalaisia kiinalaisia merkkejä väärään kirjoitussuuntaan. Mutta mitä detaljeista...

Kesäillan säveliä Juvan kirkossa

Juvan komean kivikirkon valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Ja jo perinteeksi muodostunut  Kesäillan musiikki soi tänäkin vuonna:

 Kesäillanmusiikki keskiviikkoisin klo 20

 12.6. Mikkelin musiikkiopistolaiset

19.6 Savon Sotilassoittokunnan vaskikvintetti

26.6. Jari Parviainen basso, Keijo Vättö urut

3.7. Aija Puurtinen, laulu, Esa Kuloniemi kitara, Keijo Vättö, urut

10.7. Tangus Dei-duo Alexander Mitenev bandoneon, Natalia Mikhaylova, urut

17.7. Amici Musici kvintetti Vivian Neff, klarinetti, Luis Ramirez, viulu, Katja Barilova, viulu, Varpu Halonen, alttoviulu, Jenni Witick, sello

24.7.Olli Linjama urut

31.7. Antti Nissilä baritoni, Keijo Vättö urut

7.8. Igor Lavrenchuk harmonikka, Seva Lavrenchuk trumpetti

14.8. Jimi Järvinen urut ja harmonikka

Savon Salonkit kutsuvat Juvalla

Kukkurainen tarjotin paikallista kuvataidetta,  silmäniloa ja elämyksiä: viime vuonna Juvalla käynnistynyt näyttelykierros Savon Salonkit jatkaa vauhdilla eteenpäin. Linkki vie tarkempaan käyntikohteiden listaukseen sekä karttaan niiden löytämiseksi.

Toisella kotimaisella ilmaistuna: Enjoy! Ja sillä alkuperäisellä: Naattikee!

Kulttuurikodin puutarhassa: Aaprotista ilmasipuliin

Lienee sanomattakin selvää, että kulttuurikodin ympäriltä löytyy kuvitteellisen huvimajan lisäksi myös todellinen puutarha. Se on osaltaan nyt vienyt Seniorin aikaa, joten kuvailen sitä lyhyesti. Pihalla löytyy useita istutusalueita sammaltuneen ruohikon keskeltä. Ja yksi perinteinen syreeni ihan tuoksun takia.

Pohjana ei ole huolellinen suunnitelma, vaan mielitekojen ja muistojen summa. Terassi tuo tarkoituksella mieleen Kreikan. Tosin kukkia ei kasva maalatuissa peltipurkeissa vaan vanhoissa muoviämpäreissä. On kyllä muutamia säädyllisiäkin ruukkuja.

Kuningattarina vallitsevat pionit, kauniit koko kasvukautensa ajan. Ensin pohdin ruveta ruusuharrastajaksi, mutta pionit ovat vaivattomampia. Muutamia löytöruusuja löytyy toki seinustoilta, mm. klassikko juhannusruusu. Esikot ja päivänliljat tuovat mieleen Juniorin lapsuudenkodin pihan, kullerot oman lapsuuden pohjoisessa, sini- ja valkovuokot kouluajan etelässä.

Muutamat hankinnat olivat silkkaa uteliaisuutta. Virmajuuri eli valeriaana toi mieleen vanhan lääkkeen eli rauhoittavat valeriaanatipat. Väinönputki (Angelica archangelica, ruotsiksi kvanne) vetosi erikoisuudellaan. Molemmat saivat myöhemmin lähteä, ne levisivät aivan liian antaumuksellisesti. Samaa voi sanoa lipstikasta. Se tokenee, kun levittyvää juuristoa poistaa kovalla lapio- ja talikkokäsittelyllä. Lipstikkaa on käytetty mm. lehmien kiimalääkkeenä. Täällä ne saavat siveästi maustaa uusista perunoista tehtyä perunasalaattia.

Varjolilja (Lilium martagon) ja ilmasipuli (Allium cepa var. Proliferum, englanniksi Walking onion tai Egyptian onion) ovat kokeiluja. Jostakin ostin harvinaisuuden, koiruohojen sukuun kuuluvan aaprotin (Artemisia abrotanum, ruotsiksi åbrodd, engl. southernwood), ikivanhan lääkekasvin. Luultavasti sen kaltainen, voimakkaan hajuinen kasvi on ollut osa ns. kirkkovastaa. Aikoinaan kirkonmenot olivat pitkiä, saarnat kestivät kauan ja väki tahtoi torkahdella penkeissään unilukkarista huolimatta. Vielä kun arvokkaimmat hautapaikat olivat kirkon lattian alla, lemu mahtoi olla melkoinen. Naisväki saattoi panna nästuukiinsa kirpeitä yrttejä, jotka sekä pitivät hereillä että lievensivät kirkon hajutasoa.

Talon etupuolella kasvaa Terijoen salava, joka kasvaa pyöreämuotoiseksi ilman leikkausta. Sen ympärillä kukkii narsissien pyörylä keväällä riemukasta piirileikkiä.

Puun istutus oli kuin tämä blogi, Juniorin ja Seniorin yhteistyön tulos.