28. heinäkuuta 2013

"Pyydetään ottamaan yhteyttä..."

Huvimatkalla suvisessa Savossa Juniori iPad sylissään toimi välillä kartturina, välillä katseli ystäviensä kuulumisia. Siinä tekniikan helppoutta katsoessani muistelin entisaikaa ja silloista informointia.

Kännyköitä ym. ei ollut, joten radio tuli tarpeeseen. Suomen Yleisradiota kuunneltiin silloin paljon enemmän pitkin päivää töitä tehtäessä. 1950-70-luvuilla, ehkä vielä 80-luvun alussakin saattoi erityisesti kesäisin kuulla välillä kuuluttajan tärkeän tiedotuksen:
Ylioppilas Matti Meikäläistä, matkalla jossakin Suomessa, pyydetään ottamaan pikaisesti ottamaan yhteyttä kotikuntansa sairaalaan mahdollisimman pian, isä sairaana. Toistan: Ylioppilas...
Sen ajan oloissa tämä oli ainoa tapa tavoittaa kiireellisissä tapauksissa henkilö, johon ei mitenkään muuten saatu yhteyttä. Tämän tarkempia koordinaatteja kuin että jossakin Suomessa ei välttämättä myöskään tiedetty. Radio oli kirjaimellisesti joukkotiedotusväline, joka toimi tälläkin tavalla.

22. heinäkuuta 2013

Niitystä nurmikkoon

Suuri Pelouse luotiin 1780-luvulla
Kulttuurikodin pihalla on  luonnollisesti nurmikko. Ei tasainen, usean vuosisadan parturoinnin kesyttämä englantilainen  ruohomatto, vaan lähinnä sammalen koristeena nousevia ruohonpäitä, voikukkia, piharatamoita ym. vihreää. Ilman viikottaista leikkausta kahdella reunalla vaanivat villit lajit valtaisivat sen, pahimpina jättipalsami, nokkonen, isokierto ja koiranputki. Parhaansa tekevät myös vadelmien versot sekä ympäröivien puiden siemenet.

Luonto ei tunne tyhjää, nurmikko on ihmisen jalanjälki. Sitä ennen on ollut kuiva ja vähäravinteinen aho tai keto. Niitty on jo - taustalla verbi niittää - merkki luonnon hyödyntämisestä. Niityllä laidunsivat eläimet, sen heinä otettiin talteen talven rehuksi.  Hoidettu nurmikko ei tuota ihmiselle muuta kuin silmäniloa ja mielihyvää.

Ranskassa la pelouse tarkoittaa suurta, hoidettua nurmikkoa.  Euroopan ilmasto sopii nurmikolle. Tausta on sotainen: keskiajalla kylvettiin varhaisimmat varsinaiset nurmikot ranskalaisten  ja englantilaisten linnojen ympärille suojavyöhykkeiksi. Ne pidettiin puhtaana muusta kasvullisuudesta, jotta tulijat ja erityisesti hyökkääjät havaittaisiin ajoissa.

Renesanssin mahtipontisen rakentamisen aikana nurmikoiden suosio laajeni Luoteis-Eurooppaan minne vain sää salli. Sen ajan tekniikalla ruohon pitäminen tarpeeksi lyhyenä teetti töitä, palvelijoiden ja alustalaisten käsissä heiluivat viikatteet, sirpit, jopa keritsimet. Työssä auttoivat ja samalla lannoittivat myös lampaat, vuohet, peurat ja muut ruohonsyöjät.

Kunnon kartano, linna tai hovi tarvitsi ympärillleen huolella suunnitellun  ja hoidetun vihreän nurmimatton, jota halkoivat käytävät,  koristavat puut ja istutukset. Mitä isompi sen parempi, sitä enemmän se nosti omistajan statusta. Hyvä esimerkki on Hagan linnan liepeillä sijaitseva Grande Pelouse Tukholmassa.

Nykyään tuollainen on harvinaisuus, tavallisia ovat pihojen pienet  ja puistojen suuremmat nurmikot. Huollosta vastaa kaupunki/kunta tai taloyhtiö hoidon laatukriteerien vaihdellessa suuresti. Omaa yksityistä nurmikkoaan hoitaa isäntä tai emäntä ruohonleikkuria työntäen tai ajaen. Mainostettuja robottiruohonleikkureita ei taida vielä olla paljon liikenteessä.

Leikkuun bonukseksi voi laskea ruumiillisen ponnistuksen ja tehdyn työn jälkeen hyvän omantunnon sekä visuaalisen mielihyvän. Koostaan riippumatta tasainen vihreä matto on mainio tausta istutuksille ja pitää isot haittakasvit poissa. Vaikka tietääkin seuraavan parturoinnin taas odottavan...

10. heinäkuuta 2013

Ukkolan Kellarigalleria - näe,kuule ja kokeile

UKG, ei siis UKK on yhtä kuin Ukkolan Kellarigalleria Juvalla. Tämän kesän teemaksi tuli Havainto. Tule, näe, kuule ja kokeile. Hämmästyt takuulla.

Esillä on Päivi Lehmusvuoren lateksipohjaisia maalauksia ja hänen isänsä Vilho Lehmusvuoren metsästä löytämiä puunkappaleita, jotka ovat luonnon muovaamia veistoksia parhaimmillaan. Leena Orrolta on kolme piirrosta ja kaksi metallityötä, jotka ovat samalla äänileluja.

Kellarissa voi kävijä tuottaa erilaisia ääniä puhaltaen, kilistellen ja kolistellen. Vanha kirjoituskone odottaa komerossa, inspiraation iskiessä voi kirjoittaa vaikutelmiaan, kesän päiväkirjaa tai vaikkapa haikeita haikuja. Lopuksi voi kuitata käyntinsä painamalla kalkkivelliämpärissä kastelemansa kämmenen mustaan pahviin kalliomaalausten malliin.

Punaisen piharakennuksen kamariin on Sirpa Heikkinen luonut uusvanhan kokemuksen, camera obscuran. Pimeän huoneen ovessa on erikoishiottu linssi. Siihen katsomalla näkee ulkopuolisen maailman ylösalaisin!

Galleria on auki 27.7. saakka päivittäin klo 10-17. Pääsymaksua ei ole. Lisäbonuksena on muutaman kilometrin ajomatka aitoa savolaista kylätietä pitkin. Ukkolantie alkaa Savonlinnaan vievältä tieltä pari kilometriä Juvan taajaman jälkeen ja tarkka osoite on Ukkolantie 219. Tiedustelut p.050-5711 706 tai 050-530 5523

Kellarigalleria kuuluu Savon Salonkit-ryhmään. Linkki kertoo lisää Juvan kesän runsaasta näyttelykattauksesta.