tag:blogger.com,1999:blog-51512836175296202412024-03-05T14:20:23.207+02:00KulttuurikotiSeniori ja juniorihttp://www.blogger.com/profile/11122394816024374564noreply@blogger.comBlogger40125tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-5931540553443813412014-03-15T18:31:00.002+02:002014-03-16T11:09:01.392+02:00Pasilasta Nykin kautta Oxfordiin - Seniorin suosikkisarjoja<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Sarjoja, sarjoja, sarjoja – televisio on niitä tulvillaan.
Kranttu seniori valikoi katsottavansa. Tässä on tämänhetkinen listaus, ei
välttämättä paremmuusjärjestyksessä.</div>
<br />
<strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Pasila_2.5_The_Spin-Off">Pasila – The Spin- Off</a></strong>: Lääkkeet, lääkkeet! Saatu takaisin hivenen muodistettuna. Uusi naishahmo ei vielä vakuuta, ulkomuoto liian hippimäinen. Voisi pistäytyä välillä pubissa Aidensfieldissä.<br />
<br />
<strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Sydämen_asialla">Sydämen asialla/Heartbeat</a></strong>: englantilaiset tekevät huolella epookkia, tässä sykkii 1960-luku. Täydellistä nostalgiaa aina autoja ja musiikkia myöten. <br />
<br />
<strong><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Copper_(TV_series)">Copper</a></strong>: BBC American laatutuotantona poliisidraama sisällisodan jälkeisessä New Yorkissa. Valtataistelu eri klikkien välillä käy kuumana, korruptio rehottaa ja rikos kannattaa Asetelma tuo mieleen <strong>Boardwalk Empiren</strong>. Siinä päähenkilö <em>Enoch "Nucky" Thompson (Steve Buscemi)</em> kuului useimmiten konnakategoriaan, Copperissa omapäinen irlantilainen poliisi <em>Kevin Corcoran (Tom Weston-Jones</em>) on oikeuden puolella keinoja kaihtamatta.<br />
<br />
Hahmona Corcoranin kaksoisveli on <em>Sam Vimes</em>, Ankh-Morporkin poliisimestari. Kyseessä on englantilaisen fantasiakirjailija <em>Terry Pratchettin</em> luoma Kiekkomaailman tärkein kaupunki monimuotoisine (tämä aivan kirjaimellisesti!) asukkaineen. On käännetty suomeksi ja löytyy yleensä kirjaston lastenkirjapuolelta, vaikka sopii usein paremmin aikuisille. Ja jos kielitaito suinkin riittää niin lukekaa alkukielellä. Niin voitte nauttia Pratchettin huimaavasta verbalistiikasta.<br />
<br />
<strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Komisario_Morse">Morse</a></strong>: meneillään uusinnat sarjan alusta saakka, tapahtumapaikka Oxford and its dreaming spires. <em>John Thaw</em> tekee oikeutta humaanille ja sivistyneelle dekkarihahmolle. Lisäksi näissä 80-luvun jaksoissa voi pudistella päätään olkatoppausmuodille ja naisena muistella omia syntejään sen uskollisessa seuraamisessa.<br />
<br />
<strong>Mustat lesket</strong>: etukäteismainokset herättivät heti antipatiaa. Katsoin ensimmäisen jakson. Katson seuraavankin, koska toinen ohjaajista on <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Aaltonen">Veikko Aaltonen</a></em>. Kun filmografiaan kuuluvat sellaiset työt kuin <strong>Tuhlaajapoika</strong>, <strong>Isä meidän</strong> ja <strong>Juoksuhaudantie</strong>, ei jälki voi olla sarjassakaan samantekevää.<br />
<br />
<strong>Saari</strong>: henkisesti mustavalkeaa realismia, välillä ihmissuhdeongelmia. Vanha kiinnostus Kreikkaan ei häviä ja kieltä kuulee mielellään.<br />
<br />
<strong>Saksalaiset dekkarit</strong>: tasalaatuista, siistiä arkirealismia, ei Corcoranin tai <strong>Sillan</strong> kaltaisia hahmoja. Hyvä keino pitää oma kielitaito vireessä.<br />
<br />
Salaisena syntinä Nelosen <strong>Himohamstraajat</strong>. Farisealaisuuden tunne, koska tuntee olevansa parempi ihminen kuin nuo onnettomat. Minä sentään siivoan ja karsin tavaroita jatkuvasti yhä enemmän.<br />
<br />
Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-31376711388313133862014-02-09T13:38:00.001+02:002014-02-09T19:20:09.008+02:00PoekuusSuomen kielessä on tuttu sana ’<em>poika</em>’, jota käytetään yleensä ’<em>tytön</em>’ vastakohtana. Ja sitten on ’<em>poeka</em>’, käsitteena ja ilmaisuna yksi Savon murteen helmistä.<br />
<br />
Poeka on yleensä miespuolinen ja usein ammattilaisen apumies tai tuuraaja. Voi joskus olla tyttökin ja ikähaarukka on aika harvapiikkinen. Poikuus on eri asia kuin poekuus, seksin saaminen tai saamattomuus ei liity tähän mitenkään. Sen sijaan töihin tarttuminen, yleinen osaaminen ja tarmokkuus määrittelevät asiaa paremmin. Ilmaisut ’seisoo tumput suorina’ tai ’ee pane lapikasta toesen etteen’ liittyvät poekuuteen. <br />
<br />
Ettei tämä menisi vallan vihapuheeksi niin poeka voi kyllä yritellä, mutta on tehtävään äkkinäinen eli tottumaton tai ensikertalainen. Seisoo siinä vieressä, kun osaava tekee. Jos on huono onni niin asiaa on hoitamassa vain poeka, hitaasti ja tehottomasti. Poeka voi olla myös hyvä syntipukki jos ammattilaisen työ ei suju niin kuin pitäisi.<br />
<br />
Joskus tuntuu, että useimmiten poeka työskentelee rautakaupassa (vrt. antropologi <strong><a href="http://www.fi.wikipedia.org/wiki/Spede_Pasanen">Spede Pasasen</a></strong> filmit). Poeka tulee jostain syystä useammin naispuolisen asiakkaan kohdalle kuin miehen. Kai kahden maskuliinin on helpompaa olla välilöessä eli tulla toimeen keskenään.<br />
<br />
Onneksi tähän ilmiöön on tottunut. Sitä oppii tunnistamaan, että vastassa on poeka. Sanoo mielessään, että ei auta tässä emä äläkkä, kova jämentäminen, vaan rauhallinen kanssapuhe. Kyllä se poeka siitä tokenee. Ehkä aikanaan oppii, tulee topakka työntekijä omalla alallaan. Ja vaikka sana on savolainen niin poeka tulee varmasti vastaan muuallakin.<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span lang=""></span></span></span><br />Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-80935861305622211322014-01-22T12:53:00.001+02:002014-01-23T09:41:30.303+02:00Klassikkoja: James Bond ja GoldfingerKlassikko on jokin kirja, elokuva, näytelmä, hahmo jne. Se /hän on saanut pysyvän aseman ihmisten mielissä. Tietysti käsite on aikaan sidottu, osa unohtuu joskus ja uusia nousee esille. Tämä tuli mieleen, kun katsoin televisiosta viime viikolla Bond-elokuvista <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki007_ja_Kultasormi">Kultasormen.</a></em><br />
<br />
Minusta <strong>Sean Connery</strong> on se oikea ja alkuperäinen <strong>James Bond</strong>, the real thing. Onnistunut yhdistelmä testosteronia ja seksikkyyttä, sopivasti rintakarvoja, mutta myös brittihuumoria. Hänen jälkeensä tulleet Bondit ovat kerta kerralta laimeampia, vaikka erikoisautojen tekniset vimpaimet tehostuvat kerta kerralta ja yhteenottojen aiheuttama tuho on yhä mittavampaa. Myöntää täytyy kyllä, että <strong>Daniel Craig</strong> on mallin merkittävin päivitys, Bond.2.<br />
<br />
Goldfinger on elokuvana myös klassikko, ei vähiten <strong>Shirley Basseyn</strong> intensiivisesti esittämän tunnuslaulunsa takia. Se on jäänyt elämään itsenäisenä musiikkikappaleena. Pahiksista <strong>Gert Fröbe</strong> pääpomona – heijastus natsiajan pahasta saksalaisesta? – ja hänen korealainen apulaisensa <strong>Oddjob</strong> tärkeimpänä aseenaan metallilierillä tappava heittohattu jäävät myös mieleen. Nimi on muuten aivan erinomainen toimenkuvana. <br />
<br />
1964 valmistunut filmi on samalla mainio ajankuva. Isot ja leveät autot, Bondin tyylikäs pukeutuminen, naisten teräväkärkiset rintaliivit, sen ajan viestintälaitteet, seksikuvausten hienotunteinen vihjaavuus. Rohkeinta onkin <strong>Honor Blackmanin</strong> esittämän naispääosan nimi, <strong>Pussy Galore</strong>. Sen voi suomentaa ’pimppiä runsaasti’ tai ’pimppiä tarjolla’.Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-39384810259927109472014-01-13T11:15:00.001+02:002014-01-13T11:21:42.989+02:00Mennyt mustavalkea Kreikka - Zorbas ja televisiosarja SaariTeemalta tuli sunnuntai-iltana elokuva <em>Kerro minulle Zorbas</em> ja ykkösellä pyörii sarja <em>Saari</em>. Vanha ja monella tasolla mustavalkoinen Kreikka tuli varsin realistisesti esille. Ei se hyvän turismiajan parempi ’Sun, sand and sea’-versio eikä nykyinen talousahdinkoon ajautunut, poliittisen kamppailun, mielenosoitusten ja kyynelkaasun maustama Hellas.<br />
<br />
<strong><a href="http://www.kazantzakis-museum.gr/index.php?pre_id=623&id=623&level=&pre_level=&action=&searchKey=&lang=en" target="_blank">Nikos Kazantzakis</a></strong> (1883-1957) julkaisi kirjansa 1946, elokuvana Zorbas oli vuodelta 1964, ohjaajana <strong>Michael Cacoyannis/Mihalis Kakogiannis</strong>. Paikka on Kreeta, Kazantzakiksen synnyinsaari, aika ehkä 1920- luvun loppu tai 1930-luvun alku. Ehdoton päähenkilö on <strong>Anthony Quinnin</strong> esittämä Zorbas, joka lyöttäytyy nuoren oppineen (<strong>Alan Bates</strong>) seuraan Piraeuksen satamassa.<br />
<br />
Olin lukenut 1954 suomennetun kirjan epäilemättä liian nuorena. Filmi tuli Helsinkiin 60-luvulla ja se piti heti katsoa. <strong><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Mikis_Theodorakis" target="_blank">Mikis Theodorakiksen</a></strong> musiikki jäi alitajuisesti pohjustamaan myöhempää kiinnostusta kreikkalaiseen musiikkiin. Suurelle yleisölle jäi mieleen ennen kaikkea lopun tanssikohtaus rannalla kaikkien dramaattisten tapahtumien jälkeen. Siitä tuli Suomessakin oma ilmaisu, "tanssitaan zorbasta". Itse asiassa <em><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Sirtaki" target="_blank">sirtaki</a></em> on koreografin luoma, ei perinteinen saarelaistanssi. Pohjana on <em>hasapiko</em>, "teurastajien tanssi", josta sirtakia varten on yhdistetty hitaita ja nopeita osia.<br />
<br />
Filminä se kuvaa kirjan tavoin kreetalaisen kylän köyhyyttä, kovaa työtä ja ankaraa moraalikoodia. Kazantzakis ei ihannoi kyläläisiään, ei myöskään Cacoyannis, vaikka hahmot ovatkin varsin filmaattisia. Silti huumoriakin löytyy, erityisesti kirkonmiehiin kohdistuvaa. Anthony Quinnin jo vanhanpuoleinen selviytyjähahmo jää mieleen. Alan Batesin nuori mies heijastaa paljolti Kazantzakiksen omaa kaksijakoisuutta henkisyyden etsinnän ja arkisen toiminnan välillä.<br />
<br />
<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/To_Nisi" target="_blank"><em>To Nisi</em> eli <em>Saari</em></a> pohjautuu englantilaisen <strong>Victoria Hislopin</strong> menestysromaaniin, mutta sarja on kreikkalaista tekoa. Aika on 1930-luvulla ennen toista maailmansotaa, paikka Plakan kylä Kreetalla ja lähellä sijaitseva Spinalongan saari, jonne lepraan sairastuneet eristetään. Hoito on hyvin alkeellista.<br />
<br />
Ensijakso ei vakuuttanut. Nyky-Englannista tuli Plakaan nuori nainen, sattumalta? suoraan sukulaistensa kahvilaan. Kotona ei haluttu kertoa hänen suvustaan, joten juoni käynnistyi hieman teennäisesti. Nyt tuli salattua tietoa esiäidistä, joka oli joutunut arvossapidetystä opettajan ammatista lepran takia saarelle.<br />
<br />
Ja sitten lähdettiin perkaamaan perhesalaisuuksia entiseen Kreikkaan. Juniorille tunnustin, että alku tuntui ankealta, mustavalkealta ja hitaalta murhenäytelmältä. Tavaroiden vienti saarelle toi hieman rahaa kyläläisille, mutta samalla kaikki elivät tartunnan pelossa. Lepran vanha nimi on spitaali, ja sillä nimellä oli raamatullisen hirveä kaiku. Tätäkö olisi kaikkiaan 26 jaksoa ja lisänä vielä toisen maailmansodan kärsimykset Kreikassa. Kannattaako sarjaa seurata olkoonkin, että se on kreikkalainen?<br />
<br />
Kreikassa paljon oleskellut ja kieltä osaava Juniori muistutti, että tuollaista siellä on aikanaan ollut, mutta sarjan edetessä henkilöhahmot selkenevät ja olosuhteet saarella paranevat. Plaka menestyy sitä heikommin. Ja nykyään Spinalonga on synkän historiansa ja sijaintinsa takia vielä yksi nähtävyys turismissa, joka tuo Kreikalle lisää sen kipeästi tarvitsemaa rahaa. Joten jatkan katsomista samalla metsästäen kielestä tunnistettavia sanoja. Muistinvirkistystähän sekin on.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><br />
<span lang=""><br />
</span></span></span>Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-53960597743229287302014-01-05T12:00:00.001+02:002014-01-05T12:00:29.669+02:00”Kenen Kekkonen on paras Kekkonen?”Olen lueskellut tässä näytelmää <b>”Vallan miehet”</b> vuodelta 1986. Siinä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Salo" target="_blank"><b>Arvo Salo</b></a> kuvaa Kekkosen ympärillä pyörivää politiikkaa noin vuodesta 1946 alkaen. Se tuntuu kuvaavan jotain toista maata, vaikkapa jotain määrittelemätöntä itä- tai keskieurooppalaista maata maailmansotien välissä. Ajatella, että Seniori on syntynyt ja elänyt puolet elämästään siinä maassa! Tunne on vielä hämmästyttävämpi kuin vanhaan maahan palaavalla maastamuuttajan lapsella, koska tuo vanha maa oli Suomi.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Vain harvoin ilmeen alistuneen<br />voi nähdä tai apaattisen<br />kun yksinvallan valistuneen <br />se hyväksyi, ja staattisen.<br />Ei kukaan riitaa ”Herran hakaan”<br />nyt kaipaa, eikä vaalejakaan.</blockquote>
Nykyään muistutamme enemmän normaalia länsimaista demokratiaa. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleiset_syyt" target="_blank">Yhtä puoluetta ei ole julistettu hallituskelvottomaksi, koska se ei kelpaa ulkomaiselle diktatuurille.</a> <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_kortti" target="_blank">Kotimaiset poliitikot eivät kilpaile keskenään yrittämällä hakemalla tukea samaiselta diktatuurilta.</a> Presidentin valtakaudet eivät enää kestä neljännesvuosisataa eikä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentin_valinta_1973" target="_blank">niitä pidennetä poikkeuslaeilla</a>. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekkonen#Kekkosen_presidenttiys_instituutiomaisena_jatkumona" target="_blank">Lapset eivät enää luule, että kekkonen on presidentin synonyymi. </a><br /><br />Elämäämme eivät siis enää sanele ns. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliitto" target="_blank">yleiset syyt</a>.<br />
<br />Julkisessa keskustelussa on silti huomattavasti kehittymiseen varaa. Sotien jälkeisenä aikana painottui kansallisen yksimielisyyden vaatimus. Sitähän oli harjoiteltu jo 1800-luvulla, tsaarin vallan aikana: suuriruhtinaskunta saattoi hoitaa omat asiansa kunhan ei uhannut Venäjän intressejä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Sodat käytiin, sitten myös se kuumin,<br />yksin taikka melkein yksin tuumin;<br />maksettiin, kun päästiin pahasta,<br />yhteisestä selkänahasta.<br />Yksin tuumin luotiin idänsuhteet,<br />toisinajattelija sai nuhteet.</blockquote>
Se, mikä oli pitkään yleisten syiden vuoksi hyve, on vain muuttunut ongelmalliseksi. Ruotsiin verrattuna suomalainen julkinen keskustelu tuntuu hyvin politisoituneelta. Kukin kommentoija leimataan helposti todellisen tai kuvitellun taustajoukkonsa äänitorveksi. Argumentteja ei tarvitse puntaroida asiapohjalta, jos niiden hyvyys riippuu ehdottajan identiteetistä. Uuden Suomen blogiosasto on toki myönteinen kehitys: jos kukin saa pienellä vaivalla oman mielipidepalstan, ehkä keskustelu demokratisoituu, ja ihmisistä tulee enemmän oman mielipiteensä ja vähemmän oman intressiryhmänsä edustajia?<br /><br /><a href="http://blog.hse-econ.fi/?p=2689" target="_blank">Myös ruotsalaistyyppinen talouspolitiikan tutkijaneuvosto tekisi hyvää Suomelle.</a> Siis sekä hallituksesta että virkamiehistä riippumaton elin, joka arvioisi harjoitettua talouspolitiikkaa. Konsensusajattelussa kun on se vaara, että talouspolitiikan sanelee se, mihin kaikki eri 3-6 hallituspuoluetta suostuvat. Kun on saatu jotenkuten kasaan sopu näin monen kokin kesken, tulee kiusaus olla kyseenalaistamatta tulosta liikaa.<br /><br />Ehkä Venäjän vahvistuminen tekee kansallisesta yksimielisyydestä ylimmän hyveen taas tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä yleiset syyt liittyvät politiikan sijasta talouteen, luottoluokituksiin ja valtionvelkaan, kuten 1990-luvulla nähtiin.Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-13199403477466475932013-12-15T21:29:00.001+02:002013-12-15T23:46:44.599+02:00Joulumusiikin mukana<em>Kauneimmat joululaulut</em> tänä iltana, iso kivikirkko oli lähes täynnä. Ovella jaettiin entiseen tapaan vihkoset, joissa oli valikoima laulujen sanoja. Lopussa kerättiin kolehti Suomen Lähestysseuralle.<br />
<br />
Tämä on tilaisuus, jossa väki oikeasti uskaltaa laulaa. Laulaa ihan ääneen pelkäämättä miltä se naapurista kuullostaa, meneekö aivan nuottien mukaan. Sanat ovat tuttuja, silti on turvallista varmistaa niitä vihkosesta. Enemmistö lauluista on perinteisiä, mukana muutama uudempi. Urut säestävät illan isoa kuoroa.<br />
<br />
Totesin taas oman konservatiivisuuteni: vanhat tutut laulut ovat parhaita, ei mitään iskelmällistä. Läheisin kotimaisista on <strong>Jean Sibeliuksen</strong> <em>Jo joutuu</em> <em>ilta</em>. Sanat <strong>Sakari Topeliuksen</strong>, suomeksi kääntänyt <strong>Aino Suonio</strong>. Laulussa tiivistyy sekä talven tunnelma että joulurauha.<br />
<br />
Toinen jouluun liittyvä musiikillinen rakkaus on <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiernapojat" target="_blank">Tiernapojat</a></em>, koulupoikien esitys Oulun murteella. Se kaikuu varhaislapsuudestani, tunnistan sävelet heti. Silloin asuimme Oulun lähellä, tiernapoika-alueella. Kuulemma lauloin ja leikin esitystä pannunmyssy (ennen keitettiin kahvi pannussa hellalla ja pidettiin valmistuttuaan kuumana myssyn alla.) päässä. Pitkään radio esitti jouluaattona vanhaa nauhoitusta tiernapojista. Kuuntelin sitä äärimmäisen keskittyneenä, kadonnutta aikaa etsimässä.<br />
<br />
Onneksi tiernapoikaperinne ei ole kokonaan hävinnyt tai väljähtynyt firman pikkujoulujen show-yritelmiksi. Leppävirralla Soinilansalmen kyläyhdistys on tehnyt siitä <a href="http://yle.fi/uutiset/tiernapojat-naytelma_taittuu_myos_savoksi_katso_video/6984423" target="_blank">savonkielisen version</a>. Esittäjinä eivät ole poikasopraanot, vaan tavalliset miehenköriläät. Mutta ydin säilyy. Onneksi.<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span lang=""></span></span></span><br />Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-59526949591006891722013-12-11T20:21:00.000+02:002013-12-11T22:47:33.179+02:00Hobitti 2 - hyvä, paha 3D<strong>Tolkien</strong>-fanina piti tietysti käydä katsomassa <em>Hobitti 2</em>. On saavutus vetää alunperin lapsille kirjoitetusta kirjasta kolmiosainen seikkailukertomus. Nyt olen nähnyt kakkososan <strong>Peter Jacksonin</strong> ohjaamasta fantasiadraamasta, pituus 2 t 40 min. Tapahtumista ja erikoisefektejä riitti koko rahan edestä eli kymmenellä eurolla. Pienellä paikkakunnalla on halvemmat hinnat kuin vaikkapa Helsingissä.<br />
<br />
Noloa tunnustaa, mutta elokuvan loputtua odotin vain, että saatan kotona levätä silmät ummessa pimeydestä nauttien. 3D-lasit omien silmälasien päällä rasittavat silmiä ja ovat nykyversiona melko painavat. Ja nyt opin senkin, että 3D-lasit toimivat paristolla, joka täytyy aika ajoin vaihtaa.<br />
<br />
Ja toinen johtopäätös oli ottaa <em>Lord of the Rings</em> kotikirjaston hyllyltä ja lukea se taas kerran uudestaan ilmeikkäästä kielestä nauttien. Myös suomennettu versio on mainio, <strong>Kersti Juvan</strong> ja <strong>Eila Pennasen</strong> kädenjälki yltää alkukielen tasolle.<br />
<br />
Elokuvan erikoisefektit ovat uskomattomia, mutta kirjallisuus yltää niihin lukijan mielikuvituksen ja eläytymisen avulla.Tosin tämä käsitys voi olla hyvää vauhtia vanhentumassa, kun visuaalinen viestintä valtaa koko ajan yhä enemmän tilaa ja vaikutusvaltaa.<br />
<br />
Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-33775900986112337272013-11-21T16:42:00.000+02:002013-11-21T16:42:02.121+02:00Lukukoira aloittanut Maaningalla
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Kirjaston kulttuurieläinten määrä on kasvanut taas yhdellä:
lukukoira <strong>Hilma</strong> on aloittanut<span style="mso-spacerun: yes;"> </span>työnsä
Maaningalla Pohjois-Savossa. Lapsipiiri on levittäytynyt tassukuvioiselle
matolle, kuten asiaan kuuluu. Kukin lukee osaamisensa mukaan ja jos ei nyt
luetuta, niin Hilmaa saa sitten silittää.</div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Hilmalla on työasuna kaulan ympäri sitaistu punainen huivi,
jossa luonnollisesti lukee LUKUKOIRA. Hilman emännällä <strong>Marketta Kivimäellä</strong> on
punainen huppari lukukoiran tunnuksineen.<span style="mso-spacerun: yes;">
</span>Tämä on vapaaehtoistyötä, mieleen sekä lapsille että lagotto
romagnolo-rotuiselle koiralle ja hänen emännälleen.</div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
Suomessa uurastaa ja tassuttaa jo viitisenkymmentä koiraa
tässä tärkeässä tehtävässä. Ovatkohon kirjastot varanneet ensi vuoden tietysti
tiukkenevaan talousarvioonsa määrärahan maukkaille koirankekseille, mielellään
kirjanmuotoisille?</div>
Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-28381219065796051402013-11-10T15:34:00.000+02:002013-12-17T14:42:30.311+02:00Kirjahyllyjen kurissapitäminenKirjojen ja kirjahyllyjen kurissapitäminen vaatii jatkuvaa valppautta. Ne ovat salakavalia, saattavat lisääntyä huomaamatta. Perityt ja itse hankitut hyllymetrit ovat opettaneet tämän.<br />
<br />
Hankkiessani nykyisen asunnon kriteereinä olivat sijainti ja mahdollisuus varata yksi huone kokonaan työpöydälle ja kirjoille. Tosin Juniorin huoneeseen tarvittiin kaksi hyllykköä lisää, mutta niin oli jo edellisessä asunnossa. Nyt kirjat pysyisivät paikoillaan eivätkä levittäytyisi salakavalasti muualle kotiin. Kirjaston päätyseinä, pienempi hyllykkö sitä vastapäätä ja matala kaksiosainen puuhyllykkö ikkunan alle saivat riittää.<br />
<br />
Päätös ei pitänyt. Vaivihkaa kirjastosta olohuoneeseen vievää leveää oviaukkoa kaventamaan ilmestyi aukon korkuinen hyllykkö. Ilmeisesti hyllyt kehittyvät orgaanisesti: sen taakse olohuoneen puolelle ostin Ekotorilta kaksi matalaa hyllykköä VHS-kaseteille. Mahtuivat, melkein.<br />
<br />
Olohuoneen ikkunoiden alle ryömi matala hyllykkö Kreikkaan liittyville kirjoille ja <strong>Aku Ankka</strong>- ym. kulttuurilehtien kansioille. Toiselle seinustalle pesiytyi samoin sci fi- ja fantasiakirjojen kokoelma, säädyllisen matalasti sekin.<br />
<br />
Ja jotta lankeemus olisi ollut täydellinen niin makuuhuoneeseeni löytyi matala, vanhanaikainen joltakin koululta poistettu kirjahylly, jonka sisältö on sekalaista, tärkeimpänä pitkä rivi omia, jo kouluajoilta alkaneita päiväkirjoja.<br />
<br />
Päätös ei siis pitänyt, kirjat voittivat. Tosin niitä on ajan mukana harkiten perattu esim. lahjoittamalla paikalliselle kirjastolle ym. VHS-kasetit ovat kadonneet ja niiden hyllyt viety kirppariin jonkun toisen iloksi.<br />
<br />
Silti seuraan edelleen syksyisin ja keväisin julkaistuja listoja uusista kirjoista. Juniorin kanssa annamme toisillemme usein kirjalahjoja, kun tunnemme toistemme mieltymykset. Mutta paras keino pitää kirjat kurissa on ahkera kunnankirjaston käyttäminen. Pienellä paikkakunnalla asuva saa kiinnostavia uutuuksia paljon nopeammin kuin suuressa kaupungissa. Juuri nyt on luettu <strong>Johanna Sinisalon</strong> <em>Auringon ydin</em> sekä <strong>Jaakko Hämeen-Anttilan</strong> huumeiden historiasta kertova <em>Trippi ihmemaahan</em>. Muutama sivu on jäljellä <strong>Susanna Alakosken</strong> <em>Köyhän lokakuusta</em>. Sitten on ohjelmassa <strong>Tom Standagen</strong> <em>Ihmiskunnan syötävä historia</em>.<br />
<br />
Joistakin kirjoista tietää jo etukäteen pitävänsä. Ja todellinen lakmustesti on lainata teos ensin kirjastosta, lukea se ja pitää suuresti lukemastaan. Sitten palauttaa sen ja lainaa jonkin ajan päästä uudestaan lukeakseen taas samalla mielihyvällä. Tällä voi jo oikeuttaa oston. Esimerkiksi <strong>Martti Anhavan</strong> hienosti suomentama, kolminiteinen <strong>Anton Tshehovin</strong> <em>Kirjeet</em> oli tällainen hankinta, uudelleen luettu kotona lähes vuosittain.<br />
<br />
Pidän kirjasta myös esineenä, sen tunnusta kädessäni, sen sivujen kääntämisestä, kuvattuun maailmaan sukeltamisesta. En osaa kuvitella itseäni kirjaston kauhtuneen vihreässä nojatuolissa lukemassa mitään sähkökirjaa...<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span lang=""></span></span></span><br />Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-16462339678557415162013-09-18T09:05:00.003+03:002013-09-18T09:05:45.524+03:00Nykyaikaa etsimässäJos kirjailija <strong>Olavi Paavolainen</strong> (1903-1964) eläisi nyt, hän olisi täydellinen mediajulkkis. Seurattu, siteerattu, ihailtu ja kritisoitu, tulevaisuuden näkijä, somen lemmikki ja Facebookin ruhtinas. Karjalan Kivennavalla varakkaaseen sivistyskotiin syntynyt Paavolainen kävi läpi Suomen ja Euroopan 1900-luvun rajut vaiheet. Hän ehti elämässään olla monena: uuden runouden ja kirjallisuuden kriitikkona, lehtimiehenä, mainosalalla, kirjailijana, kansainvälisten trendien - sana, jota ei silloin ollut olemassakaan - ja politiikan seuraajana. Sotavuodet veivät hänet, kuten useimmat suomalaiset kirjailijat ja lehtimiehet, armeijan tiedotustehtäviin. Viimeiset vuotensa hän oli töissä Yleisradiossa.<br />
<br />
Jälkipolville Paavolaisen tunnetuin teos on varmaan sota-aikaa kuvaava <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkk%C3%A4_yksinpuhelu" target="_blank">Synkkä yksinpuhelu</a></em> vuodelta 1946. Toisaalta se varmisti hänen maineensa, toisaalta tuhosi sen. Samankaltainen kohu nousi seuraavalla vuosikymmenellä <strong>Väinö Linnan</strong> <em>Tuntemattoman sotilaan</em> ilmestyttyä. Molemmat kirjat purkivat sitä kansallista identiteettikriisiä, jonka hävitty sota ja poliittisen tilanteen raju muuttuminen olivat aikaansaaneet. Omista lähtökohdistaan Paavolainen arvioi nykyhetkeä ja tulevaisuutta... Vaikka someen saakka hänenkään jo väsynyt katseensa ei yltänyt. <br />
<br />
1920-luvulla vielä hyvinkin virkeä Paavolainen kirjoitti kirjan <em>”Nykyaikaa etsimässä”</em>, jossa hän käsitteli aikansa kulttuuri-ilmiöitä. Hän tuskin tunsi ilmaisua ”bubbling under” mutta olisi varmasti käyttänyt sitä, jos olisi tuntenut.<br />
<br />
Kirja ilmestyi 1929. Se on niin hämmästyttävän moderni, että ilmestymisajankohtana potentiaalinen lukijakunta lienee laskettu muutamissa sadoissa, niin kaukana tämä kansainvälisyyden hehkutus oli sotien välisen ajan sisäänpäinlämpiävyydestä ja sotilaallisuudesta. Niin aikaansa edellä oli Tulenkantajien sukupolvi, että se kelpasi esikuvaksi vielä <a href="http://huvimaja.blogspot.fi/2011/08/timanttikoirien-vuosi-1984-underground.html" target="_blank">1980-luvun futuristeille</a>.<br />
<br />
Paavolainen kuvasi sellaista kosmopoliittia, jollainen hän itse epäilemättä oli: <em>”kotoutunut kaikkialle, että niin nopeasti pääsee etäisimpäänkin maailmankolkkaan, että viihtyy joka paikassa”</em>. Halpalentoyhtiöt, opiskeluvaihto, interrail-kortti, rajamuodollisuuksien väheneminen ja parantunut kielitaito ovat tehneet tällaisesta kosmopoliitista nykynuorison ihanteen.<br />
<br />
Seuraavaan visioon ei Suomessa edes ole kaikin osin päästy tai jouduttu, koska Helsinginkin välimatkat ovat melko lyhyet eikä metrossa ole pahasti ruuhkaa. Mutta maailman tapahtumat vyöryvät kyllä Suomessakin vastaan lehdessä ja nykyään myös Facebookissa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Sanomalehden sivuilta vyöryvät jo aamulla vastaan koko maailman tapahtumat, pyrkimykset, ilot ja surut vaatien vastavaikutusta. Me olemme kiinteästi sidotut koko maailmaan. Sydämiämme ja aivojamme eivät kalva ainoastaan Lännen probleemit, ei, Idänkin arvoitukset kerjäävät ratkaisua. Suurkaupunkien välimatkat ovat niin pitkät, että työpaikkaan meno jalkaisin harvoin tulee kysymykseen. Maanalaisten junien lippuluukuilla on tungos, juoksemalla kuljetaan pitkät portaat ja käytävät, jotta ehdittäisiin useimmiten täpötäysiin vaunuihin parinkymmenen sekunnin pysähdyksen aikana. Autot ovat keskikaupungilla liian hidas kulkuneuvo [...] jalan pääsee nopeammin.</blockquote>
Paavolainen käsitteli myös product placementiä (kirjoissa) ja ennakoi Amerikan asemaa kulttuurin globaalina johtajana. Hänen pohtimastaan <em><a href="http://en.wiktionary.org/wiki/salto_mortale" target="_blank">salto mortalesta</a></em> on tosin tullut banaali kuluttajatuote eli benjihyppy. Automatisointi on tehnyt tehdastyöläisten työstä osaltaan napin painamista ja lasten leikeistä tietokonepelejä. <br />
<blockquote class="tr_bq">
[T]ulevaisuudessa ei [aivoilta] vaadita muuta ponnistusta kuin antamaan käsky nappulan painamiseen tai hanan vääntämiseen! Lapset eivät enää tarvitse mielikuvitusta leikeissänsä: nuket ja junat liikkuvat vieteriä kierrettäessä. Nappulaa painetaan – ja ruoka nousee ylös keskuskeittöstä, sähkö syttyy, hissi pysähtyy asunnon oven eteen, tupakkalaatikko, lippu, suklaapaketti putoaa käteen. </blockquote>
Mutta ennen kaikkea Paavolainen ennusti Pasilan Kyösti Pöystin! <br />
<blockquote class="tr_bq">
Oh, tätä nuorisoa, joka tietää kaikki, tuntee kaikki, on mitannut, punninnut, analysoinut ja konservoinut kaiken ja aina tietää, että suora viiva on lyhin tie kahden pisteen välillä. […] Eikä se näe tässä mitään ihmeellistä, mitään suurta, mitään kunnioitettavaa. Se ei osaa enää nöyrtyä minkään edessä, sillä siltä on hävitetty usko ihmeeseen.</blockquote>
Seniori ja juniorihttp://www.blogger.com/profile/11122394816024374564noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-59531167786207316732013-09-01T12:36:00.000+03:002013-09-01T12:36:44.396+03:00Juominen, suomalaisen perusoikeusSuomeen palattuani huomio kiinnittyy asioihin, jotka poikkeavat Ruotsista. Yksi niistä on pyhä oikeus juoda. Tai ainakin se on vaikutelma, joka tulee, kun lukee kommentteja koskien <a href="http://yle.fi/uutiset/miksi_mummot_ja_papat_juovat/6739994" target="_blank">Ylen juttua vanhusten juomisen lisääntymisestä</a>. Alla olevan tyyppisiä kommentteja löytyy vielä useita, ja joku myös huomauttaa, että <em>"[k]aiken takana on nainen ja naisille annettu vastuuton ylivalta"</em>, minkä aiheuttamaan pahoinvointiin juodaan. Rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että enemmistöllä on järkeviä näkemyksiä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Jospa he juovat siksi että se on hauskaa ja rentouttavaa. Mitä se yleensäkään muille kuuluu? Omia juomiaan juovat. Maksavat joumistaan kovat verot ja kuolevat vielä pois nopeammin joten eivät ole veroja ja eläkkeitä nostamassa vuosikymmeniä. Mielestäni heillä on oikeus juoda tuntematta syyllisyyttä siitä.</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Myös iäkkäillä ihmisillä on oikeus juoda demokraattisessa valtiossa, hyvä näin.</blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Kyllä sitä köyhien murheisiin ottamista, taas syynätään suurennuslasin kanssa, mutta veropakolaiseliitti se jatkaa cocktailien nauttimista veroparatiisisaarilla ja kansa maksaa, hengillään.</blockquote>
Tämä luokkataistelunäkökulma juomiseen ei ole mitenkään uusi vaan esimerkiksi <strong>Maiju Lassilan </strong>kieltolakia ja itsenäistymistä edeltävässä kirjassa, <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tulitikkuja_lainaamassa" target="_blank">Tulitikkuja lainaamassa</a></em>, talonpojat valittavat jouduttuaan putkaan kännissä rymisteltyään: <br />
<blockquote class="tr_bq">
On se rovastinkin poika juopotellut Joilla, vaan eipäs sitä panna putkaan, kun se on papin poika. Mutta kyllä maamiestä könyytetään oikeuden eteen, kun se sattuu vaikka vähän aivastamaan, tahi pikkuisen kipakampaa juoksua omalla hevosellaan ajamaan.</blockquote>
Mutta on tämä silti vähän yllättävää, kun on palannut Suomea paljon kollektiivisemmasta Ruotsista. Kollektiivisuuteen kuuluu se, että sekä yksilön oikeudet että velvollisuudet ovat rajallisempia. Kansankodin ajatellaan hoitavan kaikki asiat, joten yksilö voi olla huoleton. Kolikon kääntöpuoli on sosiaalisten normien suurempi painoarvo. Toki piha pitää pitää kunnossa eikä siellä saa rehottaa putkinotkomaisesti sitä sun tätä.<br />
<br />Keittiöpsykologisoinkin nyt, että suomalainen itseriittoinen viinapuhe kytkeytyy itsellisyyden eetokseen, joka puolestaan johtuu Suomen historian ankaruudesta. Jumalauta, minä tämän pellon raivasin - itse joudun puolustamaan itseäni karhuilta ja susilta ja itse pelastin maatilan vasaran alta 90-luvun lamassa - joten tottahan saan itse juoda sen ohrat.Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-33310445182797100402013-08-25T21:06:00.002+03:002013-08-25T21:11:52.146+03:00Vallan taidetta presidentinlinnastaKävin Ateneumissa <a href="http://www.ateneum.fi/fi/linnan-aarteet" target="_blank">Linnan aarteet -näyttelyssä</a>, jossa esitellään taidetta presidentinlinnasta sen ollessa remontissa. Taiteellisesta näkökulmasta Ateneumissa on kyllä ollut kiinnostavampiakin näyttelyitä, mutta oli ihan mielenkiintoista miettiä, minkälaista on taide, jonka funktio on tukea valtaa. Myös näyttelyn asettajat olivat tuoneet tätä näkökulmaa esille, vaikka teoksia olisi voinut avata vielä enemmän.<br />
<br />
Enin osa näyttelystä koostuu tauluista, toki joukossa on myös rintakuvia, astiastoa, valokuvia ja muutama arvokello. Tyyli on perinteistä ja ehdottoman esittävää, vaikka tämä johtunee siitä, että taulut ovat ensisijaisesti sotia edeltävältä tai autonomian ajalta. Oletan, että uudempaakin olisi löytynyt?<br />
<br />
Presidentinlinna on valtion virallinen käyntikortti, näyteikkuna Suomeen ulkomaisille vieraille ja vallan symboli kotimaisille. Näytteillä olevissa tauluissa oli esillä Suomen luontoa, varsinkin talvista sellaista, joka on kansainvälisesti melko eksoottista. Niissä oli myös satama-aiheita ja jäänmurtajia, eksotiikkaa sekin. Toisaalta tauluissa kuvattiin myös Eurooppa, että ei tässä nyt mistään ihan peräkylästä olla. Useimmat taiteilijat olivat olleet suomalaisia jo autonomian aikana, ja joukossa oli myös naistaiteiljoiden teoksia. <br />
<br />
Autonomian aikana hankituissa tauluissa yksi keskeinen aihepiiri oli sota. Tauluissa oli ikuistettuna mm. Krimin-sodan aikaisia taisteluita Hangossa sekä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Donner_vanhempi" target="_blank">Kokkolassa Krimin-sodan aikaan ansioituneet </a><strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Anders_Donner_vanhempi" target="_blank">Anders Donner</a> </strong>ja <strong><a href="http://sv.wikipedia.org/wiki/Matts_Kankkonen" target="_blank">Matts Kankkonen</a></strong>. Suomen itsenäistyttyä taulu, joka kuvasi taistelevia venäläissotilaita Hangossa, korvattiin <a href="http://www.ateneum.fi/fi/severin-falkman-kaarle-knuutinpoika-bonde-l%C3%A4hd%C3%B6ss%C3%A4-viipurin-linnasta-tukholmaan-kuninkaanvaaliin" target="_blank">toisella, jossa kuvattiin <strong>Kaarle Knuutinpoika Bondea </strong>lähtemässä Viipurista Tukholmaan kuninkaan vaaleihin</a>. Ennen valintaansa kuninkaaksi Bonde oli pitänyt omaa itsenäistä hovia Suomessa ja harjoittanut omaa ulkopolitiikkaa erillään pohjoismaisesta unionista. Seinälle tuli itsenäinen proto-Suomi venäläissotilaiden tilalle.<br />
<br />
Symboliikkaa on rutkaasti myös <a href="http://www.ateneum.fi/fi/adolf-bock-j%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rien-tulo-vaasaan-1938" target="_blank">taulussa jääkärien tulosta Vaasaan</a>. Vuonna 1938 tehty taulu kuvaa historiallista tapahtumaa, jossa jääkärit palasivat Saksasta helmikuussa 1918 kahdella laivalla. Liekö taulun tekoaikaan ollut mielessä toive, että samanlaista vahvistusta olisi taas luvassa kuvaannollisesti jäitten keskelle jäävään Suomeen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsN06OwZDccvUKt9Zg8V6NX5g4GSvs7l7f_WKSK4bbrN1q-4nRE_6UYoqDAdNgATWGmeYI4BAC9HGPjj0CJav9qjUdeLbAbIzqZifE4XKrge4oJfuXBxVUA8LYBgCBiEwRx4KCFnoL20tt/s1600/Valtiop%C3%A4iv%C3%A4t.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="226" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsN06OwZDccvUKt9Zg8V6NX5g4GSvs7l7f_WKSK4bbrN1q-4nRE_6UYoqDAdNgATWGmeYI4BAC9HGPjj0CJav9qjUdeLbAbIzqZifE4XKrge4oJfuXBxVUA8LYBgCBiEwRx4KCFnoL20tt/s320/Valtiop%C3%A4iv%C3%A4t.JPG" width="320" /></a>Pakollinen rintakuvakokoelma presidenteistä ja muotokuvakokoelma näiden puolisoista on tietysti mukana. Pystikokoelma on kuitenkin yllättävän mielenkiintoinen, kun presidentit on laitettu riviin. Eräs ryhmämuotokuva ei varsinaisesti ole presidentinlinnasta vaan Ritarihuoneelta, mutta puoltaa paikkaansa vallan dokumenttina: siinä tsaari <strong>Aleksanteri II</strong> avaa historialliset <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_suuriruhtinaskunta#Maa-valtiop.C3.A4iv.C3.A4t" target="_blank">vuoden 1863 valtiopäivät</a>. Taulu on Suomen oloihin epätavallisen iso ja niin huolellinen dokumentti, että osallistujia oli pyydetty lähettämään oma kuvansa <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Ekman" target="_blank">Robert Ekmanille</a></strong>. Miehet ja osa naisista onkin kyetty jälkikäteen identifioimaan taulusta. Politiikassa yksityiskohdilla on usein valtavasti väliä. Valtiopäivätaulussa Suomen leijona jää kattokruunun taakse - mutta se on Venäjän kaksoiskotkan yläpuolella.</div>
<br />
Moitimme vain sitä, että presidentinlinnan - joka oli autonomian aikana tsaarin palatsi - ikonostaasia ei oltu avattu sen verran, että olisi kerrottu, mikä kappelin suojeluspyhimys oli ollut. Teksti oli sen verran haalealla, ettei siitä saanut selvää, mutta joku sotilaspyhimys se oli, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää, ottaen huomioon, että tsaarin Venäjällä kirkko oli valjastettu tukemaan valtaa.<br />
<br />
Näyttelyyn ehtii vielä viikon, se on auki 1.9.2013 asti.Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-15596469797524232812013-08-18T11:27:00.001+03:002013-08-18T12:07:08.042+03:00Back in Finland<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNuv5406GuwcU2d21qQ_U6XFZ9ALK8XjET6DJZlUPyslu_kyejkH2lwP-G_KTXasH2AsiCg-IJFbdPnFrVcftc4kR_UZbwOdaHlhcVJA0k9yEuMDzw37zd3_Rm4fY3Hcq2D6QQAL3h6rHg/s1600/Helsinki_Metro_Map.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNuv5406GuwcU2d21qQ_U6XFZ9ALK8XjET6DJZlUPyslu_kyejkH2lwP-G_KTXasH2AsiCg-IJFbdPnFrVcftc4kR_UZbwOdaHlhcVJA0k9yEuMDzw37zd3_Rm4fY3Hcq2D6QQAL3h6rHg/s320/Helsinki_Metro_Map.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Finding your way in the subway is not rocket science.</td></tr>
</tbody></table>
Some impressions on Sweden after six weeks back in Finland. Or rather, impressions on Stockholm, which hardly equals the whole Sweden. <br />
<br />
When I hear that a friend is looking for rental accommodation, only after a while I realize that my help is, in fact, not necessary. I’m not supposed to keep my eyes open in order to assist him in his project. It’s so great to have reasonably functional, unregulated rental market! (The Swedish market has been regulated since WWII, which results in a massive demand in relation to the supply.) <br />
<br />
Converse shoes are not obligatory.<br />
<br />
The men’s trousers fit better. But then, their colors are not as creative.<br />
<br />
Men’s trousers notwithstanding, the city looks, on the whole, more colorful. There’s a variety of shoes, clothing styles, and hair cuts. There are various skin colors and ethnic dresses. (Due to the above mentioned dysfunctional rental market as well as to the higher public transport fees, Stockholm is ethnically more segregated and, as a result, there are more whites and definitely much more Western-dressed people in the inner city.)<br />
<br />
When it comes to both clothes and composition, Finns seem somehow more genuine. There’s a larger heterogeneity and people are talking to each other or are looking around instead of playing with their smart phones. All of this makes the city more entertaining. On the other hand, people are hardly smiling. Are Finns genuinely so unhappy?<br />
<br />
The tram is an especially entertaining means of public transport. But then I remember how slow it is, after it has fucked up my schedule a couple of times. There’s something to be said about the speed of the subway. (Using the Helsinki subway doesn’t require concentration, given that there are only three terminal stops.)<br />
<br />
The bus doesn’t wait. It leaves so promptly that the 18th Prussians would have been happy. You also must remember to indicate clearly that you want to get on the bus.<br />
<br />
Finland keeps on being a paradise for the lactose-intolerant people and increasingly so. It’s also nice to be able to taste the ingredients in the food, instead of just a mighty amount of salt. However, when it comes to proper sausages, this is a developing country.<br />
<br />
Corner shops have a range of goods equivalent to smaller Hemköps, except for the meat. There’s no other meat than beef, pork or chicken. In fact, it’s not trivial to find chicken which is not cut in small pieces and marinated or at least slightly salted.<br />
<br />
When it comes to cycling, Finland is in transition. The 1.3-kilometre long Baana in the middle of the center is a nice start but hardly comparable to the cycle tracks available in Stockholm, much less in Copenhagen<br />
<br />
You must weigh up the vegetables in the shop by yourself. I’m sure I’ll remember this one once the cashier has made me to go back to weigh them up many enough times.Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-51459215818076357692013-08-18T11:24:00.001+03:002013-08-18T11:54:03.166+03:00Takaisin SuomessaKuusi viikkoa Ruotsista paluun jälkeen voinen tehdä tilannekatsauksen. Tai ennemmin pitäisi puhua Tukholmasta paluusta, koska Tukholma ei ole täysin edustava otos koko Ruotsista.<br />
<br />
Kun kuulen kaverin etsivän vuokra-asuntoa, tajuan vasta sekunnin murto-osan jälkeen, että minun apuani ei tarvitakaan. Minun ei toivota kyselevän kaikilta tutuilta, onko tiedossa vapautuvia vuokra-asuntoja. Kohtuullisen toimivat, säännöstelemättömät vuokramarkkinat ovat mahtava juttu! (Ruotsissa toisen maailmansodan aikana käyttöön otettua vuokrasäännöstelyä ei ole koskaan purettu, minkä seurauksena vuokra-asuntojen kysyntä ylittää reippaasti tarjonnan.)<br />
<br />
Conversen tennarit eivät ole pakollisia alle 40-vuotiaille.<br />
<br />
Miesten housut istuvat paremmin. Kyllä, jopa ne Tarjoustalosta ostetut farkut. Lisäksi niiden värimaailma ei stimuloi silmää yhtä voimakkaasti.<br />
<br />
Miesten housujen yksipuolisemmasta värityksestä huolimatta kaupunkikuva on kokonaisuudessaan värikkäämpi. Siellä näkyy monenlaisia kenkiä, vaatetyylejä ja kampauksia. Siellä näkyy myös enemmän erilaisia ihonvärejä ja etnistä vaatetusta. (Em. asuntomarkkinaongelman ja matkakortin kalliimman hinnan vuoksi Tukholma on Helsinkiä etnisesti segregoituneempi, joten keskikaupungilla näkyy paljon enemmän valkoisia ja vähintäänkin länsimaisesti pukeutuneita ihmisiä.)<br />
<br />
Ihmiset ovat aidomman oloisia sekä pukeutumiseltaan että olemukseltaan ja juttelevat enemmän keskenään tai katselavat kaupunkia älypuhelimen näpräämisen sijasta. Kaupungilla kuljeskelu tuntuu siis viihdyttävämmältä. Toisaalta hymyjä ei kauheasti näy. Ovatko suomalaiset aidosti näin happamia?<br />
<br />
Bussi ei odota. Bussi lähtee pysäkiltä sekunnilleen niin pedantisti, että 1700-luvun preussilaiset olisivat olleet ylpeitä. Toisaalta bussille, kuten myös ratikalle, pitää muistaa viittoa haluavansa kyytiin.<br />
<br />
Ratikka on erittäin viihdyttävä kulkuväline. Mutta vasta vähitellen muistan, kuinka hidas kulkuväline se on, sen jälkeen, kun se on sotkenut pahasti aikatauluni. Metron nopeudessa on puolensa. (Helsingin metron käyttö ei juuri vaadi keskittymistä, koska päätepysäkkejä on vain kolme.)<br />
<br />
Maa on laktoosi-intolerantikon paratiisi ja vieläpä petrannut vuoden aikana kuin sika juoksuaan. On myös todella mukavaa kyetä maistamaan ruuan maut eikä vain hurjaa suolamäärää. Mutta makkarahyllyn edessä meinaa päästä itku, kun ei siellä ole oikein mitään.<br />
<br />
Suomalaisen lähikaupan valikoima vastaa ruotsalaisen keskikokoisen kaupan valikoimaa, paitsi ehkä lihatiskin osalta. Lihavalikoima rajoittuu Suomessa nautaan, sikaan ja broileriin. Lisäksi saa tosissaan etsiä broileria, joka ei ole marinoitua tai ainakin kevyesti suolattua jämäpaloista tehtyjä suikaleita.<br />
<br />
Pyöräilyn suhteen tämä lienee kehittyvä talous. Baana on mukava alku, mutta matkaa Tukholman tasolle on vielä, Kööpenhaminasta puhumattakaan.<br />
<br />
Kaupoissa pitää itse punnita vihannekset. Muistan tämän varmaan sitten, kunhan kassa on passittanut minut riittävän monta kertaa takaisin vihannesosastolle punnitsemaan muiden asiakkaiden passiivis-aggressiivisten katseiden saattelemana.Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-78483450361790620242013-08-13T09:14:00.001+03:002013-08-15T18:28:30.559+03:00Nordic Noir eli kaksi annosta skandinaavista synkkyyttäKohta alkaa taas <em>Solsidan</em> eli <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Onnea_onkimassa" target="_blank">Onnea onkimassa</a></em>, ruotsalainen draamakomedia. Tai paremminkin itseironian höystämä silmäys kansankodin (folkhemmet) ylempiin kerroksiin. Ensin sen katsominen tuntui nololta: että kehtaavatkin noin nauraa itselleen. Ja vielä se itsekkyytensä leppoisuuteen peittävä, karsea naapuri Ove.<br />
<br />
Mutta Solsidan on auringonkiloista pintaa olkoonkin, että toivottomuuden hainevä, design by Ikea, joskus vilahtaa esiin. Nyt meneillään olevissa sarjoissa <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Helteinen_helmikuu" target="_blank">Helteinen helmikuu</a></em> (<em>Trettio grader i februari</em>) ja ruotsalais-tanskalainen yhteistuotanto <em>Silta</em> (<em>Bro/Broen</em>) nousee pinnalle Nordic Noir, kunnon skandinaavinen synkkyys. <br />
<br />
Helteinen helmikuu vie ruotsalaiset päähenkilöt kauan kaivatulle lomalle Thaimaahan. Naista haikaileva vanttera peräkamarin poika; aviopari, jossa tyrannimainen, pyörätuoliin sidottu mies on kaikin tavoin alistanut vaimonsa sekä sairauden ja stressin rikkoma liikenainen kahden tyttärensä kanssa. Kaikki hakevat parempaa elämää kaukana kolkosta kotimaasta, osa toiveiden ja osa muistojen takia.<br />
<br />
Palmut huojuvat, hiekkaranta hyväilee, turkoosi meri kutsuu, mutta paratiisia ei ole, Ympärillä kuhisee turismia elinkeinonaan kaikin tavoin hyväksi käyttävien ihmisten maailma, kulttuuri on vieras. Värit ovat lämpimät, mutta matkailijamme, ehkä nuorinta lukuunottamatta, kantavat matkatavaroissaan aitoa skandinaavista synkkyyttä.<br />
<br />
Jännityssarja ja aivan aiheesta kehuttu <a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/a1373005448348" target="_blank">Silta</a> tuntui ensi jaksossaan tuovan vastakohtina tanskalaisen leppoisuuden kohtaamaan ruotsalaista kireyttä. Niin erilaisia ovat maita yhdistävällä sillalla tapahtunutta rikosta tutkivat poliisit, Malmön <strong>Saga Norén</strong> (<strong>Sofia Helin</strong>) ja Kööpenhaminan <strong>Martin Rohde</strong> (<strong>Kim Bodnia</strong>). Vastakkain yksioikoisesti asiaan keskittyvä, suorastaan asosiaalinen nainen ja selvästi elämästä nauttiva, sääntöihin luovasti suhtautuva mies. Sopeutuminen yhteistyöhön ei ole helppoa.<br />
<br />
Erikoinen, yhteiskunnallisia ongelmia osoittava rikossarja etenee, tekijä on koko ajan edellä tutkijoita. Katsojan kannalta tapahtumiin liittyy paljon henkilöitä ja sivujuonia, joten kokonaisuuden mielessä pitäminen on vaikeaa. Teknisten laitteiden osuus on suuri, tekijä pitää yhteyttä netin ja kännykän kautta, tutkijat soveltavat kaikki mahdolliset havainto- ja analysointikeinot. Ollaan Pohjolan digimaailmassa, pääosassa tekniikka ennen ihmistä.<br />
<br />
Filmin värimaailma liikkuu kauttaaltaan pohjoisen kylmissä sävyissä, oli kyse sitten merestä, maisemista tai kaupunkinäkymistä. Se korostaa ihmissuhteiden ohentumista,vieraantumistakin. Välillä kamera nousee ylös, kuvaa maiden välisen sillan jatkuvaa liikennettä, panoroi rakennusten lasia ja betonia. Kuin hengähdystuokioita raakojen rikosten sarjassa.<br />
<br />
Silta on erinomaisesti toteutettu, katsoja seuraa sitä intensiivisesti. Samoin käy, kun se varmasti uusitaan. Tässä on Nordic Noir laadukkaimmillaan ja hyytävimmillään.<br />
<br />
Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-84588755023960592692013-07-28T11:24:00.000+03:002013-07-28T11:25:37.392+03:00"Pyydetään ottamaan yhteyttä..."Huvimatkalla suvisessa Savossa Juniori iPad sylissään toimi välillä kartturina, välillä katseli ystäviensä kuulumisia. Siinä tekniikan helppoutta katsoessani muistelin entisaikaa ja silloista informointia.<br />
<br />
Kännyköitä ym. ei ollut, joten radio tuli tarpeeseen. Suomen Yleisradiota kuunneltiin silloin paljon enemmän pitkin päivää töitä tehtäessä. 1950-70-luvuilla, ehkä vielä 80-luvun alussakin saattoi erityisesti kesäisin kuulla välillä kuuluttajan tärkeän tiedotuksen:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Ylioppilas Matti Meikäläistä, matkalla jossakin Suomessa, pyydetään ottamaan pikaisesti ottamaan yhteyttä kotikuntansa sairaalaan mahdollisimman pian, isä sairaana. Toistan: Ylioppilas...</i></blockquote>
Sen ajan oloissa tämä oli ainoa tapa tavoittaa kiireellisissä tapauksissa henkilö, johon ei mitenkään muuten saatu yhteyttä. Tämän tarkempia koordinaatteja kuin että jossakin Suomessa ei välttämättä myöskään tiedetty. Radio oli kirjaimellisesti joukkotiedotusväline, joka toimi tälläkin tavalla.Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-51800649303451322432013-07-22T15:24:00.002+03:002013-07-22T15:24:52.390+03:00Niitystä nurmikkoon<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ3kvBhKPV8qbBFP4p2BfY-KUlxjRfR0UZkTHgbFpVJb-kFxZfRYDaLLNcn5Rw6-My1ONUodqRYr6Dm3Lwbp-CXHltG7HgQJLwSmZpzTQL3bWyfo2OohcRH_NzbxNXW5stR9ufzQch7Dg/s1600/Pelouse.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ3kvBhKPV8qbBFP4p2BfY-KUlxjRfR0UZkTHgbFpVJb-kFxZfRYDaLLNcn5Rw6-My1ONUodqRYr6Dm3Lwbp-CXHltG7HgQJLwSmZpzTQL3bWyfo2OohcRH_NzbxNXW5stR9ufzQch7Dg/s400/Pelouse.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suuri Pelouse luotiin 1780-luvulla</td></tr>
</tbody></table>
Kulttuurikodin pihalla on luonnollisesti nurmikko. Ei tasainen, usean vuosisadan parturoinnin kesyttämä englantilainen ruohomatto, vaan lähinnä sammalen koristeena nousevia ruohonpäitä, voikukkia, piharatamoita ym. vihreää. Ilman viikottaista leikkausta kahdella reunalla vaanivat villit lajit valtaisivat sen, pahimpina jättipalsami, nokkonen, isokierto ja koiranputki. Parhaansa tekevät myös vadelmien versot sekä ympäröivien puiden siemenet. <br /><br />Luonto ei tunne tyhjää, nurmikko on ihmisen jalanjälki. Sitä ennen on ollut kuiva ja vähäravinteinen aho tai keto. Niitty on jo - taustalla verbi niittää - merkki luonnon hyödyntämisestä. Niityllä laidunsivat eläimet, sen heinä otettiin talteen talven rehuksi. Hoidettu nurmikko ei tuota ihmiselle muuta kuin silmäniloa ja mielihyvää.<br /><br />Ranskassa la pelouse tarkoittaa suurta, hoidettua nurmikkoa. Euroopan ilmasto sopii nurmikolle. Tausta on sotainen: keskiajalla kylvettiin varhaisimmat varsinaiset nurmikot ranskalaisten ja englantilaisten linnojen ympärille suojavyöhykkeiksi. Ne pidettiin puhtaana muusta kasvullisuudesta, jotta tulijat ja erityisesti hyökkääjät havaittaisiin ajoissa.<br /><br />Renesanssin mahtipontisen rakentamisen aikana nurmikoiden suosio laajeni Luoteis-Eurooppaan minne vain sää salli. Sen ajan tekniikalla ruohon pitäminen tarpeeksi lyhyenä teetti töitä, palvelijoiden ja alustalaisten käsissä heiluivat viikatteet, sirpit, jopa keritsimet. Työssä auttoivat ja samalla lannoittivat myös lampaat, vuohet, peurat ja muut ruohonsyöjät.<br /><br />Kunnon kartano, linna tai hovi tarvitsi ympärillleen huolella suunnitellun ja hoidetun vihreän nurmimatton, jota halkoivat käytävät, koristavat puut ja istutukset. Mitä isompi sen parempi, sitä enemmän se nosti omistajan statusta. Hyvä esimerkki on <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Hagan_linna" target="_blank"><b>Hagan linnan</b></a> liepeillä sijaitseva <a href="http://sv.wikipedia.org/wiki/Hagaparkens_pelouse" target="_blank"><b>Grande Pelouse</b></a> Tukholmassa.<br /><br />Nykyään tuollainen on harvinaisuus, tavallisia ovat pihojen pienet ja puistojen suuremmat nurmikot. Huollosta vastaa kaupunki/kunta tai taloyhtiö hoidon laatukriteerien vaihdellessa suuresti. Omaa yksityistä nurmikkoaan hoitaa isäntä tai emäntä ruohonleikkuria työntäen tai ajaen. Mainostettuja robottiruohonleikkureita ei taida vielä olla paljon liikenteessä.<br /><br />Leikkuun bonukseksi voi laskea ruumiillisen ponnistuksen ja tehdyn työn jälkeen hyvän omantunnon sekä visuaalisen mielihyvän. Koostaan riippumatta tasainen vihreä matto on mainio tausta istutuksille ja pitää isot haittakasvit poissa. Vaikka tietääkin seuraavan parturoinnin taas odottavan...Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-36377667078344587882013-07-10T11:36:00.002+03:002013-07-10T11:42:17.737+03:00Ukkolan Kellarigalleria - näe,kuule ja kokeile UKG, ei siis UKK on yhtä kuin Ukkolan Kellarigalleria Juvalla. Tämän kesän teemaksi tuli Havainto. Tule, näe, kuule ja kokeile. Hämmästyt takuulla.<br />
<br />
Esillä on <strong>Päivi Lehmusvuoren</strong> lateksipohjaisia maalauksia ja hänen isänsä <strong>Vilho Lehmusvuoren</strong> metsästä löytämiä puunkappaleita, jotka ovat luonnon muovaamia veistoksia parhaimmillaan. <strong>Leena Orrolta</strong> on kolme piirrosta ja kaksi metallityötä, jotka ovat samalla äänileluja.<br />
<br />
Kellarissa voi kävijä tuottaa erilaisia ääniä puhaltaen, kilistellen ja kolistellen. Vanha kirjoituskone odottaa komerossa, inspiraation iskiessä voi kirjoittaa vaikutelmiaan, kesän päiväkirjaa tai vaikkapa haikeita haikuja. Lopuksi voi kuitata käyntinsä painamalla kalkkivelliämpärissä kastelemansa kämmenen mustaan pahviin kalliomaalausten malliin.<br />
<br />
Punaisen piharakennuksen kamariin on <strong>Sirpa Heikkinen</strong> luonut uusvanhan kokemuksen, <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Camera_obscura">camera obscuran</a></em>. Pimeän huoneen ovessa on erikoishiottu linssi. Siihen katsomalla näkee ulkopuolisen maailman ylösalaisin!<br />
<br />
Galleria on auki 27.7. saakka päivittäin klo 10-17. Pääsymaksua ei ole. Lisäbonuksena on muutaman kilometrin ajomatka aitoa savolaista kylätietä pitkin. Ukkolantie alkaa Savonlinnaan vievältä tieltä pari kilometriä Juvan taajaman jälkeen ja tarkka osoite on Ukkolantie 219. Tiedustelut p.050-5711 706 tai 050-530 5523<br />
<br />
Kellarigalleria kuuluu <em><a href="http://www.toenpera.fi/pdf/salonkit13.pdf">Savon Salonkit</a></em>-ryhmään. Linkki kertoo lisää Juvan kesän runsaasta näyttelykattauksesta.<br />
<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><br />
<span lang=""><br />
</span></span></span>Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-57436135332985327672013-06-13T17:03:00.001+03:002013-06-13T17:03:13.253+03:00Kina Slott eli turismia 1700-luvulla<div align="left" class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMK8U3ynTiZaGlRvyUW-2MzsKBzR5bGzjimh8L4cyQl5z1IeG4gq4itd-bFMt0A6oTV5NXi0VUy7Adn2V-mh3C-N0u6Jcwlp0E73fE7IwTwd6Mx7GcrTKkxet-wYgj84-04ZJViyHG-KDv/s1600/Kina+slott3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMK8U3ynTiZaGlRvyUW-2MzsKBzR5bGzjimh8L4cyQl5z1IeG4gq4itd-bFMt0A6oTV5NXi0VUy7Adn2V-mh3C-N0u6Jcwlp0E73fE7IwTwd6Mx7GcrTKkxet-wYgj84-04ZJViyHG-KDv/s320/Kina+slott3.jpg" width="320" /></a></div>
Kävin vastikään <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Drottningholmin_linna" target="_blank">Drottningholmin</a></strong> kuninkaallisen palatsin alueella sijaitsevassa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalainen_paviljonki" target="_blank">kiinalaisessa paviljongissa</a>. Erityisen mielenkiintoisen visiitistä teki se, että mukana oli kiinalainen.<br />
<br />Alkuperäinen, kevyt puupaviljonki pystytettiin 1753 kuningatar <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Loviisa_Ulrika" target="_blank"><strong>Lovisa Ulrikan</strong> </a>syntymäpäivälahjaksi, ja avaimet hän sai kiinalaiseksi prinssiksi pukeutuneelta pojaltaan (josta tuli sittemmin <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_III" target="_blank">Kustaa III</a></strong>). Nykyinen rakennus pystytettiin 1763-1769 kuninkaalliseksi huvimajaksi, jonne mentiin päiväretkelle Drottningholmin linnasta.<br />
<br />Kauko-itä tuli muotiin 1600-luvun jälkipuolella. Kuvaavaa on, että ranskalaiset keksivät silloin sanan <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Chinoiserie" target="_blank">chinoiserie</a> kuvaamaan kiinahenkistä taidetta. Esimerkiksi <strong>Fredrik Suuri</strong> ja <strong>Katariina Suuri</strong> rakennuttivat kiinahenkiset paviljonkinsa. Köyhempien oli tyytyminen posliiniin, kankaisiin ja huonekaluihin.<br />
<br />Kyseessä oli varhainen versio siitä kulttuurisesta globalisaatiosta, joka on niin tyypillistä nykyajalle. Nykyään syödään etnisissä ravintoloissa, käydään bollywood-tanssitunneilla ja hifistellään kahvilla. On täysin normaalia, että kaupasta löytyy tex-mex-tuotteita ja oliiviöljyä. Mutta kuten varhaisessa versiossa, globalisoitu kulttuuri ei saa täysin puhtaita papereita aitouden tai välttämättä toimivuuden suhteen. Etnistä ruokaa on usein muunneltu melko paljon vastaamaan kuluttujan makua – oma suosikkini on laktoositon feta – ja epäilen, että bollywood-harrastajat naurettaisiin Intiassa pihalle.<br />
<br />Myöskään <strong>Kina Slottissa</strong> ei oltu turhan tarkkoja, itämaista mikä itämaista. Japani ja jopa Intia kelpasi. Tärkeintä oli mukavan eksoottinen fiilis. Tämä taitaa edelleen pitää paikkansa, ainakin jos uskoo <strong>Magnus Londenin</strong> teoriaa <a href="http://www.magnuslonden.net/fi/kirjat/etelaan" target="_blank">Seuramatkamaista</a> (jotka ovat geneerisiä lomakohteita, joita sijaitsee Kanariansaarilta Thaimaaseen). Kuvaava sitaatti Keskisuomalaisen arvostelusta: <br />
<br />
”Berberi-ilta poikii kirjan herkullisimpiin kuuluvan kuvauksen, kun suomalaisturistit vierailevat "tavallisessa berberikodissa". Se että tässä tavallisessa kodissa sattuu olemaan istumapaikat parille sadalle hengelle, siellä satutaan osaamaan hieman suomea ja niin edelleen, ei turisteja kiusaa.”<br />
<br />
Ja se kiinalainen? Kun tulimme perille, hän hämmästeli Kina Slottin vaaleanpunaisehkoa väriä. Sitä ei kuulemma käytetä Kiinassa noin isoihin pintoihin, vain pieniin pintoihin (toisin kuin kirkkaanpunaista). Erityisen huvittavia hänestä olivat kalligrafiset taulut, joihin joku, ilmeisesti länsimaalainen oli kopioinut sekalaisia kiinalaisia merkkejä väärään kirjoitussuuntaan. Mutta mitä detaljeista...Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-53731619517537478852013-06-10T10:29:00.000+03:002013-06-10T10:29:11.756+03:00Kesäillan säveliä Juvan kirkossaJuvan komean kivikirkon valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Ja jo perinteeksi muodostunut Kesäillan musiikki soi tänäkin vuonna:<br />
<br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"> </span><b><span style="color: #840f17; font-family: Arial; font-size: 11.5pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">Kesäillanmusiikki
keskiviikkoisin klo 20<o:p></o:p></span></b><br />
<br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"> </span><span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">12.6. Mikkelin
musiikkiopistolaiset</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"></span><span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">19.6 Savon Sotilassoittokunnan
vaskikvintetti</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"></span><span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">26.6. Jari Parviainen basso,
Keijo Vättö urut</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">3.7. Aija Puurtinen, laulu, Esa
Kuloniemi kitara, Keijo Vättö, urut</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">10.7. Tangus Dei-duo Alexander
Mitenev bandoneon, Natalia Mikhaylova, urut</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">17.7. Amici Musici kvintetti
Vivian Neff, klarinetti, Luis Ramirez, viulu, Katja Barilova, viulu, Varpu
Halonen, alttoviulu, Jenni Witick, sello</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">24.7.Olli Linjama urut</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">31.7. Antti Nissilä baritoni, Keijo
Vättö urut</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">7.8. Igor Lavrenchuk harmonikka,
Seva Lavrenchuk trumpetti</span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;"><o:p></o:p></span><br />
<span style="color: #2f231c; font-family: Arial; font-size: 10pt; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI;">14.8. Jimi
Järvinen urut ja harmonikka<o:p></o:p></span><br />
Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-62373405532552769332013-06-10T10:13:00.002+03:002013-07-03T18:27:51.807+03:00Savon Salonkit kutsuvat JuvallaKukkurainen tarjotin paikallista kuvataidetta, silmäniloa ja elämyksiä: viime vuonna Juvalla käynnistynyt näyttelykierros <strong><a href="http://www.toenpera.fi/pdf/salonkit13.pdf">Savon Salonkit</a></strong> jatkaa vauhdilla eteenpäin. Linkki vie tarkempaan käyntikohteiden listaukseen sekä karttaan niiden löytämiseksi.<br />
<br />
Toisella kotimaisella ilmaistuna: Enjoy! Ja sillä alkuperäisellä: Naattikee!<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><span lang=""></span></span></span><br />Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-749684041639888412013-06-08T10:05:00.001+03:002013-06-08T11:09:21.693+03:00Kulttuurikodin puutarhassa: Aaprotista ilmasipuliinLienee sanomattakin selvää, että kulttuurikodin ympäriltä löytyy kuvitteellisen huvimajan lisäksi myös todellinen puutarha. Se on osaltaan nyt vienyt Seniorin aikaa, joten kuvailen sitä lyhyesti. Pihalla löytyy useita istutusalueita sammaltuneen ruohikon keskeltä. Ja yksi perinteinen syreeni ihan tuoksun takia.<br />
<br />
Pohjana ei ole huolellinen suunnitelma, vaan mielitekojen ja muistojen summa. Terassi tuo tarkoituksella mieleen Kreikan. Tosin kukkia ei kasva maalatuissa peltipurkeissa vaan vanhoissa muoviämpäreissä. On kyllä muutamia säädyllisiäkin ruukkuja.<br />
<br />
Kuningattarina vallitsevat pionit, kauniit koko kasvukautensa ajan. Ensin pohdin ruveta ruusuharrastajaksi, mutta pionit ovat vaivattomampia. Muutamia löytöruusuja löytyy toki seinustoilta, mm. klassikko juhannusruusu. Esikot ja päivänliljat tuovat mieleen Juniorin lapsuudenkodin pihan, kullerot oman lapsuuden pohjoisessa, sini- ja valkovuokot kouluajan etelässä.<br />
<br />
Muutamat hankinnat olivat silkkaa uteliaisuutta. Virmajuuri eli valeriaana toi mieleen vanhan lääkkeen eli rauhoittavat valeriaanatipat. Väinönputki (<em>Angelica archangelica</em>, ruotsiksi <em>kvanne</em>) vetosi erikoisuudellaan. Molemmat saivat myöhemmin lähteä, ne levisivät aivan liian antaumuksellisesti. Samaa voi sanoa lipstikasta. Se tokenee, kun levittyvää juuristoa poistaa kovalla lapio- ja talikkokäsittelyllä. Lipstikkaa on käytetty mm. lehmien kiimalääkkeenä. Täällä ne saavat siveästi maustaa uusista perunoista tehtyä perunasalaattia.<br />
<br />
Varjolilja (<em>Lilium martagon</em>) ja ilmasipuli (<em>Allium cepa</em> var. <em>Proliferum,</em> englanniksi <em>Walking onion</em> tai <em>Egyptian onion</em>) ovat kokeiluja. Jostakin ostin harvinaisuuden, koiruohojen sukuun kuuluvan aaprotin (<em>Artemisia abrotanum</em>, ruotsiksi <em>åbrodd</em>, engl. <em>southernwood</em>), ikivanhan lääkekasvin. Luultavasti sen kaltainen, voimakkaan hajuinen kasvi on ollut osa ns. kirkkovastaa. Aikoinaan kirkonmenot olivat pitkiä, saarnat kestivät kauan ja väki tahtoi torkahdella penkeissään unilukkarista huolimatta. Vielä kun arvokkaimmat hautapaikat olivat kirkon lattian alla, lemu mahtoi olla melkoinen. Naisväki saattoi panna nästuukiinsa kirpeitä yrttejä, jotka sekä pitivät hereillä että lievensivät kirkon hajutasoa.<br />
<br />
Talon etupuolella kasvaa Terijoen salava, joka kasvaa pyöreämuotoiseksi ilman leikkausta. Sen ympärillä kukkii narsissien pyörylä keväällä riemukasta piirileikkiä.<br />
<br />
Puun istutus oli kuin tämä blogi, Juniorin ja Seniorin yhteistyön tulos.<br />
<br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><br />
<span style="font-family: Calibri; font-size: small;"><br />
<span lang=""><br />
</span></span></span>Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-59009754635897157802013-05-06T17:49:00.001+03:002013-05-06T17:51:25.314+03:00Mainonnan kansalliset erityispiirteet: RuotsiMitä maasta voi sanoa sen mainoksien perusteella? Yhtä sun toista. Ruotsissa – tai tarkalleen ottaen Tukholmassa – mainoksia näkyy paljon. Tämä ei johdu vain maan ehkä Suomea suuremmasta kaupallisuudesta vaan myös siitä, että Tukholman sadan kilometrin pituisessa metrossa kulkee noin 310 miljoonaa matkustajaa vuodessa (vastaavat luvut Helsingin metrolle ovat 21 km ja 58 miljoonaa).<br />
<br />
Ei kovin yllättäen monet mainokset ovat täysin samanlaisia kuin Suomessa: vaatteita, matkoja, paikallisen R-Kioskin mainoksia, kodin elektroniikkaa, musiikkia, TV-sarjoja, elokuvia. Mutta löytyy myös paikallisia erikoisuuksia, ja monet niistä liittyvät kouluihin, joiden mainoksia on aivan hulvattomasti. <br />
<br />
Eikä ihme, Ruotsissa luotiin markkinat yksityisille kouluille vuonna 1992, jolloin säädettiin laki, että kunta kustantaa oppilaiden koulutuksen näiden haluamassa koulussa, olipa tämä yksityinen tai julkinen. Tarjontaa siis on, mutta niin on kysyntääkin. Ruotsin opetuksen keskimääräinen taso ei ole ollenkaan niin hyvä kuin Suomen. Kannattaa siis pyrkiä mahdollisimman hyvään kouluun, koska koulujen väliset tasoerot ovat suuremmat kuin Suomessa. Toisaalta natiivien ja ulkomaalaistaustaisten työllisyyserot ovat suurimpia Euroopassa. Työllistymislupaukset ovatkin kova juttu koulumainoksissa, joista osa on selvästi suunnattu nuorille aikuisille ja aikuisille.<br />
<br />
Vielä erikoisempaa on tapa, jolla yliopistot mainostavat: Suomessa olisi hankala kuvitella Rovaniemen yliopistoa mainostamassa Helsingin yliopiston pääoven vieressä. Kuinka moni helsinkiläinen muuttaisi koulutuksen perässä Rovaniemelle? Täällä näkee kuitenkin vastaavaa, ja selitys on yksinkertainen: vuokrasäännöstelyn vuoksi vuokra-asuntomarkkinat eivät toimi, joten tukholmalainen saattaa muuttaa muualle koulutuksen ja asunnon perässä. Pienemmillä paikkakunnilla vuokraaminen ei ole ihan niin vaivalloista kuin Tukholmassa, jossa alivuokraaminen, usein pimeästi, on täysin normaalia, ja täysi-ikäiset ihmiset ovat valmiita vuokraamaan huoneen asunnosta, jossa vuokraisäntä itse asuu. Tälle on oma sanakin: <em>inneboende</em>, joka ei edes käänny suomeksi.<br />
<br />
Tukholman runsas kulttuuritarjonta näkyy mainoksissa. Museoita, konsertteja ja teatteriesityksiä on melkeinpä jokaiseen makuun. Nyt myös kirkko yrittää sopeutua: se on aloittanut oman mainoskampanjan, jossa on omia rukouksia. Vaikutelma kampanjasta on se, että kirkko pyrkii tarjoamaan elämyksiä ja kivaa fiilistä kokonaisen elämäntyylin sijaan. Tätä se on ehkä aina tehnytkin, mutta tässä kampanjassa tämä on harvinaisen selvää. Kilpaillaan kuluttajista elämysmarkkinoilla.<br />
<br />
Erityisen ruotsalaista on kuitenkin ollut <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Etsiik%C3%B6+Ruotsin+armeija+hipstereit%C3%A4/a1361073035914" target="_blank">armeijan kampanja</a>, joka oli variaatio ”Tee työtä jolla on tarkoitus” -teemasta. (Huom. koska Ruotsi on siirtynyt pois asevelvollisuusarmeijasta, armeijan rekrytointikampanjan menestyksellä on suoraa sotilaspoliittista mielenkiintoa, myös Suomelle.) Mutta asiaa ei sovi sanoa niin töksäyttävästi kuin Suomessa. Sen sijaan siinä kuvattiin nuoria puuhailemassa, esim. järjestämässä kirjahyllyä värin mukaan, ja kysyttiin, että ”Mitäs puuhaat?”. Tekstissä vihjattiin, että arvostamme toki tätä aktiviteettia, mutta meillä on ehdottaa vielä mielekkäämpiä hommia kuten katastrofiapu. Mistään niin epäkorrektista kuin sotimisesta ei puhuttu. Ja tämä ei ollut vitsi.Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-29312123171560551422013-04-17T16:14:00.001+03:002013-04-20T10:06:23.474+03:00Minimiannos myyttisiä viestinviejiäBloggaus ja muut digitaaliset tietoiskut ovat nykyaikaa. Varmaan tähänkin löytyy symbolihahmo jos ei suorastaan vertauskuva. Pikainen perkaus antoi jotakin.<br />
<br />
Kristillisyydessä asia on selvä, kyseessä on enkeli <strong><a href="http://www.ortodoksi.net/index.php/Gabriel_%28enkeli%29#Gabrielin_teht.C3.A4v.C3.A4t">Gabriel</a></strong>. Hänen tunnetuin esiintymisensä ja monen maalauksen aihe on ilmestyminen <strong>Marialle</strong> kertomaan <strong>Jeesuksen</strong> odotettavasta syntymisestä. Tätä ennen Gabriel oli informoinut myös <strong>Johannes Kastajan</strong> tulevaa iällistä äitiä tälle syntyvästä vauvasta.<br />
<br />
Kreikkalaisessa mytologiassa <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Hermes">Hermes,</a></strong> siivet kantapäissään, oli jumalten sanansaattaja. Viestit kulkivat <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Olymposlaiset_jumalat">Olympokselta</a></em> tarvittaviin kohteisiin mikäli asianomainen jumala ei katsonut tarpeelliseksi ilmestyä itse asiaa hoitamaan.<br />
<br />
Skandinaavien mytologiassa sopivin hahmo lienee <strong>Saga</strong> (sopivasti ruotsiksi satu, tarina). Hän oli historian ja kertomisen jumala. Vähemmän juhlallinen hahmo oli <strong>Ratatosk</strong>, siviiliammatiltaan orava. Hän juoksi ylös ja alas maailmanpuuta eli <em><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Yggdrasil">Yggdrasilia</a></em> välittäen viestejä puun latvan ja juurten asujainten kesken.<br />
<br />
Anglosaksista ja kelttien mytologiaa en ehtinyt tähän hätään selvitellä, en myöskään germaanista, jolla on paljon yhteistä skandinaavien kanssa. Takuulla sieltäkin löytyy samankaltainen viestinviejä.<br />
<br />
Epämieluinen tiedottaja olisi suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluva liekkiö eli ihtiriekko. Surkea kummittelija, joka pelottelee väkeä rääkymisellään metsässä. Voisi sopia trollin symboliksi.Seniorihttp://www.blogger.com/profile/05401815486784032460noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5151283617529620241.post-87136204053860420252013-04-12T19:46:00.000+03:002013-04-12T19:51:30.946+03:00Suurvalta-Ruotsin jäljillä Skoklosterin linnassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin-PKJ-GPXNCd1b2g2xYNUXrwYZJNxYABQ464kRS3jnsZGJMu0dnVbLAQeUF9HXOiVFI7ZDwKRgst2qQMe-vhSFU9xnGvQ28J-HGGYoIDSGyr4MWqI5maxtC1tVu13Q93TwaJ_t3EO46kt/s1600/Skokloster2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin-PKJ-GPXNCd1b2g2xYNUXrwYZJNxYABQ464kRS3jnsZGJMu0dnVbLAQeUF9HXOiVFI7ZDwKRgst2qQMe-vhSFU9xnGvQ28J-HGGYoIDSGyr4MWqI5maxtC1tVu13Q93TwaJ_t3EO46kt/s320/Skokloster2.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Calibri;">Kävin pääsiäisenä <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Skoklosterin_linna" target="_blank">Skoklosterin</a></strong> linnassa. Barokkityylinen linna
oli juuri niin hienon näköinen kuin mitä voi odottaa näyttämisen haluiselta 1600-luvulta.
Se sijaitsee noin 60 kilometriä Tukholmasta luoteeseen metsäisellä niemellä, ja
nykymuotoinen linna rakennettiin 1654-1676. Rakennuttajana oli lukuisissa
sotilasviroissa palvellut kreivi <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Wrangel" target="_blank">Carl Gustaf Wrangel</a></strong>. Kreivillä oli yhteys
Suomeen muutakin kautta kuin siten, että hänen komennossaan on varmasti ollut
lukuisia suomalaisia: hän oli Laatokan Karjalan <strong><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Salmi_(kunta)" target="_blank">Salmin</a></strong> kreivi. Wrangel oli yksi
suurvalta-ajan voittajista, ja hän teki uraa kovaa vauhtia Keski-Euroopan
taistelutantereilla. Tähän aikaan Ruotsi oli yksi Euroopan voimakkaimmista
sotilasmahdeista, tosin tämä tuli sittemmin osoittautumaan väliaikaiseksi ja
perustui koko maan melko totalitääriseen valjastamiseen. Pitemmän päälle pieni
maa ei tällaiseen kykene. </span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Mutta takaisin Wrangeliin ja Skoklosteriin. Linnan rakennustyöt
alkoivat hänen ollessaan 41-vuotias. Tilalla oli toki asuttu viitisensataa vuotta,
mutta, kuten koko muukin maa, se piti nyt päivittää vastaamaan kohonnutta
statusta. Sisätiloista löytyykin prameutta yllin kyllin. Seinät ovat täynnä
maalauksia, ja sängyn ympärillä oleviin verhoihin on upotettu yli miljoona
pientä jalokiveä (määrä laskettiin erään restaurointityön yhteydessä). Rouvan
huoneen tapeteissa on sen ajan glitteriä, eräänlaista kultapölyä.
Ruokailuhuoneessa on kuriositeettikabinetti, joihin kerättiin erikoisia
pikkutavaroita ihmeteltäviksi. Lisäksi joku norsuparka oli saanut heittää
henkensä itse <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Cabinet_of_curiosities" target="_blank">kuriositeettikabinetin</a> vuoksi. Varmuuden vuoksi ja epäilyksien
välttämiseksi vaakuna ja nimikirjaimet toistuvat joka huoneen sisustuksessa
lukuisia kertoja. Wrangel halusi todella korostaa korkeaa asemaansa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Sisäpihalle antava käytävä on koristettu useamman kielisillä
mietelauseilla. Hivenen erikoiselta tuntui, että latinan, ranskan, ruotsin ja
saksan lisäksi mukana oli myös englanti, joka ei ollut 1600-luvulla kokenut
vielä nykyistä arvonnousuaan. Suomeksi mietelauseita ei ollut. Tässä oli näyttämisen
halun ja hyödyn yhdistämistä: mietelausekoristelu teki hienostuneen vaikutelman,
ja toisaalta seiniä katselemalla saattoi periaatteessa opetella ulkoa
mietelauseita joita siteerata myöhemmin sopivassa tilanteessa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Asekammari sisältää runsaasti aseita, sekä miekkoja että
ampuma-aseita. Osa niistä on niin koristeellisia, ettei niitä varmaankaan oltu
tarkoitettu käytettäväksi. Lisäksi siellä on myös isompia kuriositeetteja,
kuten kajakki, riippumatto, harvinaisia Euroopan ulkopuolisia eläimiä sekä karttoja.
Näitten funktiona on ollut - taaskin - osoittaa statusta. Mutta ennen nettiä
tai edes ensyklopediaa, joka keksittiin nykymuodossaan vasta sata vuotta
myöhemmin, ainut tapa saada tietoa laajemmalta maantieteelliseltä alueelta oli
matkustaa ja/tai kerätä esineitä. Samaa voisi sanoa myös aseista: ennen
varsinaista ammattikirjallisuutta ja -lehtiä keräily oli ainut tapa saada
tietoa lukuisten tavaroiden teknisistä ominaisuuksista. Wrangel oli ammattisotilas,
niinpä hän keräsi aseita. Nykyään tiedonvälityksestä on tullut hyvin arkinen
asia, mutta vielä 1600-luvun Euroopassa kyseessä oli rikkaimman eliitin
etuoikeus. </span><br />
<span style="font-family: Calibri;"></span><br />
<span style="font-family: Calibri;">PS. kylmä siellä kyllä oli, kivilinnassa, jossa on yksinkertaiset ikkunat. Nykyaika on luksusta myös lämmityksen suhteen, ei vain informaation.</span></div>
Juniorihttp://www.blogger.com/profile/17816920484309447514noreply@blogger.com0