Ruotsissa vietetään tänään ensi kerran virallisesti maan suurimman vähemmistön eli ruotsinsuomalaisten päivää. Miksi juuri 24.2.? Siksikö, että jouluaatosta on kulunut kaksi kuukautta, ja maahan muuttaneiden työpanos on ollut suuri lahja Ruotsin kansakunnan kehitykselle? Ei vaan koska kyseessä on suomalaisen Carl Axel / Kaarle Akseli Gottlundin (24.2.1796-20.4.1879) syntymäpäivä.
Papinpoika Carl Axel, savolaisittain Kuarle, ehti elämässään olla tutkija, kirjailija ja runoilija, sanomalehtimies jne. Nykyään hänet muistetaan Suomessa ehkä parhaiten kielen kehittäjänä. Gottlundin kuningasajatus oli kehittää suomea itämurteiden ja nimenomaan savon pohjalta. Äidinkieleltään ruotsalaisena hän oppi suomea isän muutettua papiksi Juvalle. Sanotaan, että hänen kielipäänsä oli huonohko ja hänen savon murteensa onkin aika omalaatuista. Kuarlen kieliuudistus jäikin länsimurteisiin pohjaavan Elias Lönnrotin jalkoihin.
Gottlund esitti ensimmäisenä suomalaisen kansalliseepoksen kokoamista. Sen toteutti kuitenkin Elias Lönnrot, silloin Kajaanin linnan ja piirin lääkäri ennen yliopistouraansa. Ei ihme, että Kuarle katkeroitui. Kalevala voitti.
Ruotsissa on nostettu esille Gottlundin työ ns. metsäsuomalaisten aseman parantamiseksi. Metsäsuomalaisilla tarkoitettiin 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alkupuolella Ruotsin ja Norjan rajaseuduille muuttaneita savolaisia siirtolaisia. Kruunu halusi lisää väkeä metsäseuduille, ja savolaisilla oli hallussaan uusi knowhow eli kaskiviljelys.
Ajan mukana siirtolaisten asema huononi. Uppsalassa opiskellessaan Kuarle teki kaksi matkaa metsäsuomalaisten luo. Kielimiehenä hän löysi aarteita: eristyksissä säilynyttä vanhaa suomea. Viriili nuorukainen ei empinyt tyttöjen kanssa, muistiinpanoissa on välähdyksiä seksikohtaamisista. Ja suomalaisuuteen herännyt opiskelija halusi kaikin tavoin parantaa maanmiestensä oloja kirjelmillä ja aloitteilla. Hän saikin kunnianimen Metsäsuomalaisten apostoli.
Metsäsuomalaisten muisto elää edelleen. Ennen heidän jälkeläisensä halusivat unohtaa sukunsa, olla tavallisia ruotsalaisia tai norjalaisia. Nyt perinteitä arvostetaan ja ihmiset ovat ylpeitä sitkeistä esi-isistään ja –äideistään.
Entä miten kävi Kuarlen? Intomielinen ja monilahjainen mies jäi elämässään monella lailla aina kakkoseksi eivätkä hänen yrityksensä onnistuneet. Nuoruuden into ja optimismi kuivuivat katkeruudeksi lähes kaikkia kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti