8. kesäkuuta 2013

Kulttuurikodin puutarhassa: Aaprotista ilmasipuliin

Lienee sanomattakin selvää, että kulttuurikodin ympäriltä löytyy kuvitteellisen huvimajan lisäksi myös todellinen puutarha. Se on osaltaan nyt vienyt Seniorin aikaa, joten kuvailen sitä lyhyesti. Pihalla löytyy useita istutusalueita sammaltuneen ruohikon keskeltä. Ja yksi perinteinen syreeni ihan tuoksun takia.

Pohjana ei ole huolellinen suunnitelma, vaan mielitekojen ja muistojen summa. Terassi tuo tarkoituksella mieleen Kreikan. Tosin kukkia ei kasva maalatuissa peltipurkeissa vaan vanhoissa muoviämpäreissä. On kyllä muutamia säädyllisiäkin ruukkuja.

Kuningattarina vallitsevat pionit, kauniit koko kasvukautensa ajan. Ensin pohdin ruveta ruusuharrastajaksi, mutta pionit ovat vaivattomampia. Muutamia löytöruusuja löytyy toki seinustoilta, mm. klassikko juhannusruusu. Esikot ja päivänliljat tuovat mieleen Juniorin lapsuudenkodin pihan, kullerot oman lapsuuden pohjoisessa, sini- ja valkovuokot kouluajan etelässä.

Muutamat hankinnat olivat silkkaa uteliaisuutta. Virmajuuri eli valeriaana toi mieleen vanhan lääkkeen eli rauhoittavat valeriaanatipat. Väinönputki (Angelica archangelica, ruotsiksi kvanne) vetosi erikoisuudellaan. Molemmat saivat myöhemmin lähteä, ne levisivät aivan liian antaumuksellisesti. Samaa voi sanoa lipstikasta. Se tokenee, kun levittyvää juuristoa poistaa kovalla lapio- ja talikkokäsittelyllä. Lipstikkaa on käytetty mm. lehmien kiimalääkkeenä. Täällä ne saavat siveästi maustaa uusista perunoista tehtyä perunasalaattia.

Varjolilja (Lilium martagon) ja ilmasipuli (Allium cepa var. Proliferum, englanniksi Walking onion tai Egyptian onion) ovat kokeiluja. Jostakin ostin harvinaisuuden, koiruohojen sukuun kuuluvan aaprotin (Artemisia abrotanum, ruotsiksi åbrodd, engl. southernwood), ikivanhan lääkekasvin. Luultavasti sen kaltainen, voimakkaan hajuinen kasvi on ollut osa ns. kirkkovastaa. Aikoinaan kirkonmenot olivat pitkiä, saarnat kestivät kauan ja väki tahtoi torkahdella penkeissään unilukkarista huolimatta. Vielä kun arvokkaimmat hautapaikat olivat kirkon lattian alla, lemu mahtoi olla melkoinen. Naisväki saattoi panna nästuukiinsa kirpeitä yrttejä, jotka sekä pitivät hereillä että lievensivät kirkon hajutasoa.

Talon etupuolella kasvaa Terijoen salava, joka kasvaa pyöreämuotoiseksi ilman leikkausta. Sen ympärillä kukkii narsissien pyörylä keväällä riemukasta piirileikkiä.

Puun istutus oli kuin tämä blogi, Juniorin ja Seniorin yhteistyön tulos.




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti