Niitystä nurmikkoon

Suuri Pelouse luotiin 1780-luvulla

Kulttuurikodin pihalla on  luonnollisesti nurmikko. Ei tasainen, usean vuosisadan parturoinnin kesyttämä englantilainen  ruohomatto, vaan lähinnä sammalen koristeena nousevia ruohonpäitä, voikukkia, piharatamoita ym. vihreää. Ilman viikottaista leikkausta kahdella reunalla vaanivat villit lajit valtaisivat sen, pahimpina jättipalsami, nokkonen, isokierto ja koiranputki. Parhaansa tekevät myös vadelmien versot sekä ympäröivien puiden siemenet.

Luonto ei tunne tyhjää, nurmikko on ihmisen jalanjälki. Sitä ennen on ollut kuiva ja vähäravinteinen aho tai keto. Niitty on jo - taustalla verbi niittää - merkki luonnon hyödyntämisestä. Niityllä laidunsivat eläimet, sen heinä otettiin talteen talven rehuksi.  Hoidettu nurmikko ei tuota ihmiselle muuta kuin silmäniloa ja mielihyvää.

Ranskassa la pelouse tarkoittaa suurta, hoidettua nurmikkoa.  Euroopan ilmasto sopii nurmikolle. Tausta on sotainen: keskiajalla kylvettiin varhaisimmat varsinaiset nurmikot ranskalaisten  ja englantilaisten linnojen ympärille suojavyöhykkeiksi. Ne pidettiin puhtaana muusta kasvullisuudesta, jotta tulijat ja erityisesti hyökkääjät havaittaisiin ajoissa.

Renesanssin mahtipontisen rakentamisen aikana nurmikoiden suosio laajeni Luoteis-Eurooppaan minne vain sää salli. Sen ajan tekniikalla ruohon pitäminen tarpeeksi lyhyenä teetti töitä, palvelijoiden ja alustalaisten käsissä heiluivat viikatteet, sirpit, jopa keritsimet. Työssä auttoivat ja samalla lannoittivat myös lampaat, vuohet, peurat ja muut ruohonsyöjät.

Kunnon kartano, linna tai hovi tarvitsi ympärillleen huolella suunnitellun  ja hoidetun vihreän nurmimatton, jota halkoivat käytävät,  koristavat puut ja istutukset. Mitä isompi sen parempi, sitä enemmän se nosti omistajan statusta. Hyvä esimerkki on Hagan linnan liepeillä sijaitseva Grande Pelouse Tukholmassa.

Nykyään tuollainen on harvinaisuus, tavallisia ovat pihojen pienet  ja puistojen suuremmat nurmikot. Huollosta vastaa kaupunki/kunta tai taloyhtiö hoidon laatukriteerien vaihdellessa suuresti. Omaa yksityistä nurmikkoaan hoitaa isäntä tai emäntä ruohonleikkuria työntäen tai ajaen. Mainostettuja robottiruohonleikkureita ei taida vielä olla paljon liikenteessä.

Leikkuun bonukseksi voi laskea ruumiillisen ponnistuksen ja tehdyn työn jälkeen hyvän omantunnon sekä visuaalisen mielihyvän. Koostaan riippumatta tasainen vihreä matto on mainio tausta istutuksille ja pitää isot haittakasvit poissa. Vaikka tietääkin seuraavan parturoinnin taas odottavan...