Vallan taidetta presidentinlinnasta

Kävin Ateneumissa Linnan aarteet -näyttelyssä, jossa esitellään taidetta presidentinlinnasta sen ollessa remontissa. Taiteellisesta näkökulmasta Ateneumissa on kyllä ollut kiinnostavampiakin näyttelyitä, mutta oli ihan mielenkiintoista miettiä, minkälaista on taide, jonka funktio on tukea valtaa. Myös näyttelyn asettajat olivat tuoneet tätä näkökulmaa esille, vaikka teoksia olisi voinut avata vielä enemmän.

Enin osa näyttelystä koostuu tauluista, toki joukossa on myös rintakuvia, astiastoa, valokuvia ja muutama arvokello. Tyyli on perinteistä ja ehdottoman esittävää, vaikka tämä johtunee siitä, että taulut ovat ensisijaisesti sotia edeltävältä tai autonomian ajalta. Oletan, että uudempaakin olisi löytynyt?

Presidentinlinna on valtion virallinen käyntikortti, näyteikkuna Suomeen ulkomaisille vieraille ja vallan symboli kotimaisille. Näytteillä olevissa tauluissa oli esillä Suomen luontoa, varsinkin talvista sellaista, joka on kansainvälisesti melko eksoottista. Niissä oli myös satama-aiheita ja jäänmurtajia, eksotiikkaa sekin. Toisaalta tauluissa kuvattiin myös Eurooppa, että ei tässä nyt mistään ihan peräkylästä olla. Useimmat taiteilijat olivat olleet suomalaisia jo autonomian aikana, ja joukossa oli myös naistaiteiljoiden teoksia.

Autonomian aikana hankituissa tauluissa yksi keskeinen aihepiiri oli sota. Tauluissa oli ikuistettuna mm. Krimin-sodan aikaisia taisteluita Hangossa sekä Kokkolassa Krimin-sodan aikaan ansioituneet Anders Donner ja Matts Kankkonen. Suomen itsenäistyttyä taulu, joka kuvasi taistelevia venäläissotilaita Hangossa, korvattiin toisella, jossa kuvattiin Kaarle Knuutinpoika Bondea lähtemässä Viipurista Tukholmaan kuninkaan vaaleihin. Ennen valintaansa kuninkaaksi Bonde oli pitänyt omaa itsenäistä hovia Suomessa ja harjoittanut omaa ulkopolitiikkaa erillään pohjoismaisesta unionista. Seinälle tuli itsenäinen proto-Suomi venäläissotilaiden tilalle.

Symboliikkaa on rutkaasti myös taulussa jääkärien tulosta Vaasaan. Vuonna 1938 tehty taulu kuvaa historiallista tapahtumaa, jossa jääkärit palasivat Saksasta helmikuussa 1918 kahdella laivalla. Liekö taulun tekoaikaan ollut mielessä toive, että samanlaista vahvistusta olisi taas luvassa kuvaannollisesti jäitten keskelle jäävään Suomeen.

Pakollinen rintakuvakokoelma presidenteistä ja muotokuvakokoelma näiden puolisoista on tietysti mukana. Pystikokoelma on kuitenkin yllättävän mielenkiintoinen, kun presidentit on laitettu riviin. Eräs ryhmämuotokuva ei varsinaisesti ole presidentinlinnasta vaan Ritarihuoneelta, mutta puoltaa paikkaansa vallan dokumenttina: siinä tsaari Aleksanteri II avaa historialliset vuoden 1863 valtiopäivät. Taulu on Suomen oloihin epätavallisen iso ja niin huolellinen dokumentti, että osallistujia oli pyydetty lähettämään oma kuvansa Robert Ekmanille. Miehet ja osa naisista onkin kyetty jälkikäteen identifioimaan taulusta. Politiikassa yksityiskohdilla on usein valtavasti väliä. Valtiopäivätaulussa Suomen leijona jää kattokruunun taakse - mutta se on Venäjän kaksoiskotkan yläpuolella.

Moitimme vain sitä, että presidentinlinnan - joka oli autonomian aikana tsaarin palatsi - ikonostaasia ei oltu avattu sen verran, että olisi kerrottu, mikä kappelin suojeluspyhimys oli ollut. Teksti oli sen verran haalealla, ettei siitä saanut selvää, mutta joku sotilaspyhimys se oli, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää, ottaen huomioon, että tsaarin Venäjällä kirkko oli valjastettu tukemaan valtaa.

Näyttelyyn ehtii vielä viikon, se on auki 1.9.2013 asti.