13. elokuuta 2013

Nordic Noir eli kaksi annosta skandinaavista synkkyyttä

Kohta alkaa taas Solsidan eli Onnea onkimassa, ruotsalainen draamakomedia. Tai paremminkin itseironian höystämä silmäys kansankodin (folkhemmet) ylempiin kerroksiin. Ensin sen katsominen tuntui nololta: että kehtaavatkin noin nauraa itselleen. Ja vielä se itsekkyytensä leppoisuuteen peittävä, karsea naapuri Ove.

Mutta Solsidan on auringonkiloista pintaa olkoonkin, että toivottomuuden hainevä, design by Ikea, joskus vilahtaa esiin. Nyt meneillään olevissa sarjoissa Helteinen helmikuu (Trettio grader i februari) ja ruotsalais-tanskalainen yhteistuotanto Silta (Bro/Broen) nousee pinnalle Nordic Noir, kunnon skandinaavinen synkkyys.

Helteinen helmikuu vie ruotsalaiset päähenkilöt kauan kaivatulle lomalle Thaimaahan. Naista haikaileva vanttera peräkamarin poika; aviopari, jossa tyrannimainen, pyörätuoliin sidottu mies on kaikin tavoin alistanut vaimonsa sekä sairauden ja stressin rikkoma liikenainen kahden tyttärensä kanssa. Kaikki hakevat parempaa elämää kaukana kolkosta kotimaasta, osa toiveiden ja osa muistojen takia.

Palmut huojuvat, hiekkaranta hyväilee, turkoosi meri kutsuu, mutta paratiisia ei ole, Ympärillä kuhisee turismia elinkeinonaan kaikin tavoin hyväksi käyttävien ihmisten maailma, kulttuuri on vieras. Värit ovat lämpimät, mutta matkailijamme, ehkä nuorinta lukuunottamatta, kantavat matkatavaroissaan aitoa skandinaavista synkkyyttä.

Jännityssarja ja aivan aiheesta kehuttu Silta tuntui ensi jaksossaan tuovan vastakohtina tanskalaisen leppoisuuden kohtaamaan ruotsalaista kireyttä. Niin erilaisia ovat maita yhdistävällä sillalla tapahtunutta rikosta tutkivat poliisit, Malmön Saga Norén (Sofia Helin) ja Kööpenhaminan Martin Rohde (Kim Bodnia). Vastakkain yksioikoisesti asiaan keskittyvä, suorastaan asosiaalinen nainen ja selvästi elämästä nauttiva, sääntöihin luovasti suhtautuva mies. Sopeutuminen yhteistyöhön ei ole helppoa.

Erikoinen, yhteiskunnallisia ongelmia osoittava rikossarja etenee, tekijä on koko ajan edellä tutkijoita. Katsojan kannalta tapahtumiin liittyy paljon henkilöitä ja sivujuonia, joten kokonaisuuden mielessä pitäminen on vaikeaa. Teknisten laitteiden osuus on suuri, tekijä pitää yhteyttä netin ja kännykän kautta, tutkijat soveltavat kaikki mahdolliset havainto- ja analysointikeinot. Ollaan Pohjolan digimaailmassa, pääosassa tekniikka ennen ihmistä.

Filmin värimaailma liikkuu kauttaaltaan pohjoisen kylmissä sävyissä, oli kyse sitten merestä, maisemista tai kaupunkinäkymistä. Se korostaa ihmissuhteiden ohentumista,vieraantumistakin. Välillä kamera nousee ylös, kuvaa maiden välisen sillan jatkuvaa liikennettä, panoroi rakennusten lasia ja betonia. Kuin hengähdystuokioita raakojen rikosten sarjassa.

Silta on erinomaisesti toteutettu, katsoja seuraa sitä intensiivisesti. Samoin käy, kun se varmasti uusitaan. Tässä on Nordic Noir laadukkaimmillaan ja hyytävimmillään.

 

1 kommentti:

  1. Tuosta Silta-sarjasta on myös lisenssillä toteutettu amerikkalaisversio, joka sijoittuu Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle. Ainakin omasta skandinaavisesta sielunmaisemasta katsottuna ruotsalais-tanskalainen versio on toiminut paremmin.

    VastaaPoista