25. maaliskuuta 2013

Virpovitsoja, tekoverta

Aamulla ajoin lähikaupunkiin osallistuakseni Palmusunnuntain liturgiaan. Lasaruksen lauantaina siunattuja virpovitsoja oli maljakoissa analogipöydän kummallakin puolen. Pöydälle oli asettu juhlan ikoni, jota kirkkoväki suuteli. Nyt on alkanut Suuri viikko, joka huipentuu lauantain yöpalvelukseen.

Illalla täällä elokuvissa, filmi oli Django Unchained. Aitoa Tarantinoa höysteinä vaikutteita italowesterneistä ja klassisista lännenfilmeistä, mutta pääosassa suruton räiskintä ja paljon ilmoille purskahtavaa tekoverta. Termi ’gratuitous violence’ tuli etsimättä mieleen. Tarina oli jäntevä, jopa huumoria mahtui mukaan. Komeita roolisuorituksia ja ottava soundtrack.

Loppu jätti epäilyn. Sankari Django, karannut orja, joka uskomattomien vaikeuksien jälkeen löysi ja vapautti vaimonsa, ratsastamassa tämän kanssa kohti parempaa tulevaisuutta. Kun aika oli ennen sisällissotaa, niin mitä mahdolisuuksia kahdella karanneella orjalla oli oikeasti selvitä? Happy end, mutta lainausmerkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti